RUMPUSOOLOT…JAZZIN HENKEÄSALPAAVIA TÄHTIHETKIÄ!

  Ensinnäkin: Gene Krupa…The World´s number One Drummer-Boy!

  Rytmin Kuningas, joka tuli tunnetuksi jo vuonna 1935. Benny Goodmanin orkesterin tähtenä. Benny Goodmanin mielestä liiankin suurena tähtenä. Hän ei halunnut kilpailijaa yleisön suosiosta.

  Gene Krupa oli ensimmäinen rumpali, joka käytti basso-rumpua gramofoni-äänityksessä. Hänestä oli tuleva suuri esikuva rumpaleille kautta maailman.

  Sitten on Buddy Rich, joka tuli esille Tommy Dorseyn orkesterissa, suunnilleen samoihin aikoihin, kuin hänen elinikäinen,henkilökohtainen, ystävänsä Frank Sinatra.

  Itselläni on ollut ”kunnia” nähdä Buddy Rich Live, useammankin kerran.

  Maininnan arvoinen (monen muun lisäksi) on Louie Bellson, m.m. Duke Ellingtonin orkesterista. Pioneeri, joka ensimmäisenä maailmassa käytti kahta basso-rumpua…

  Myös rock-maailmasta löytyy uusia kykyjä! Suuri nimi on Neil Peart… hyvin kuulemisen ja näkemisen arvoinen. Hän on peräisin hard-rock bändistä Rush…

  Itse olen ollut kiinnostunut rumpu-musiikista aina 60-luvun alusta lähtien. Vuosien kuluessa on kerääntynyt huomattava määrä äänityksiä LP-levyjen, CD-levyjen ja DVD-filmien muodossa.

  Tervetuloa kaikki rytmin maailmaan! YouTubesta löytyy paljon näytteitä mestareiden työskentelyistä (klikkaa tämän artikkelin linkkejä).

  Here We go…Gene Krupa rides again…

4 kommenttia artikkeliin “RUMPUSOOLOT…JAZZIN HENKEÄSALPAAVIA TÄHTIHETKIÄ!”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Amerikan jatsimiehistä Gene Krupa ja Buddy Rich ovat olleet myös minun suosikkitakojia. Nuoruudessa ihailin suomalaisista mm. Erkki Liikasta ja Reijo Tania. Molemmat Kotkan poikii!
    1960-luvulla oli tapana sanoa, että rumpali on muusikon paras ystävä. Mainitut herrat olivat itsekin taitavia muusikoita. Heistä vain Liikanen elää ja vaikuttaa vielä. Eki asuu Tammelan perukoilla ja silloin tällöin asettuu rumpupatterin taakse. Näin aina, kun maestro Erik Lindström (nykyisin 89 v) poikkeaa musisoimassa Vorssan seudulla. Toivottavasti näin tapahtuu ensi kesänäkin Vanhan Norrin piharakennuksen vintillä.

  2. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Minulla ei ole ollut yhtään suomalaista rumpali-ihannetta ennen muuttoani Ruotsiin (1966.) Myöhemmässä vaiheessa kyllä tutustuin hieman Matti Oiling (Boiling) musiikkiin… Pari kappaletta hänen sooloistaan oli myös taltioituina magnetofoni-nauhalla!
    Näin juuri Wikipediasta, että hänkin on poissa joukostamme…
    Sinulla taitaa olla kokemuksia tai muistoja Kotkasta…syntymäkaupunkini evakkomatkan aikana.
    Siellä päin Suomen kolkkaa eli myös setäni, Toimi Silvo.
    Jos huvittaa, niin etsi YLE:n Elävästä arkistosta hänen nimellään. Siellä Hannu Karpo haastattelee Toimia valvomisen maailman-ennätyksen johdosta!

  3. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Lexalle! On mukava, että on muitakin, jotka arvostavat rumpu-virtuooseja! Olen huomannut elämäni varrella, että aika vähän on tuttuja ja ystäviä, jotka osaavat seurata rumpusoolon kulkua! Itselleni ovat villit rytmit aina olleet musiikin paras anti!
    Nuorukaisena olin aika halveksiva kavereita kohtaan, jotka pitivät suomalaisesta tango-musiikista. Itse en koskaan oppinut yhdistelmää: pitää tyttöä käsivarrella ja samalla kuunnella musiikin tenhoa.
    Iittalassa, Leivaan lavalla, kuulin ehkä elämäni ensimmäisen rumpusoolon livenä. Orkesterina oli silloin tanskalainen Hit Makers! Muiden bändin poikien pitäessä tupakka-taukoa, rumpali takoi siellä kymmenen minuutin soolon!
    Niihin aikoihin huomioin myös usein, ettei yleisö ei osannut tanssia, jos äänessä olivat ainoastaan rummut…
    Gene Krupasta vielä: dokumentti-ohjelmassa olen kuullut sen ajan muusikoiden kertomuksia. Krupallahan oli hyvän rytmitajun lisäksi myös n.s. showmanship. Jos lavalla samaan aikaan oli kymmenenkin rumpalia, niin HETI kääntyivät kaikkien katseet Gene Krupaan.
    Sinä myös olet toiminut elämäsi varrella rumpalina! Olet valinnut todella ”jalon” instrumentin!
    Onhan rumpali orkesterin tärkein henkilö… jos joku siellä soittaa yhden väärän soinnun, niin se voi vielä mennä, mutta jos rumpali ei osaa pitää rytmiä, niin katastrofi…
    Itse en ole koskaan oppinut käsittelemää rumpuja, vaikka luulen rytmitajuni olevan keskinkertaisesti kehittynyt. Motoriikka asettaa esteet…kädet eivät toimi niinkuin olisi tarve… olen kovin yksipuolisesti oikea-kätinen.
    Mutta tämä rumpu-hulluus vaan jatkuu edelleen! Lisäksi olen jopa oppinut arvostamaan vanhaa suomalaista tanssi-musiikkiakin… Terv! Tapsa

  4. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Tapsa!

    Kommentoit: Olet valinnut todella ”jalon” instrumentin!
    Näin ei oikeastaan tapahtunut.

    Asuin Kuopiossa kolme vuotta (1960-1963). Kaveripiiriini kuuluivat mm. Antti Hyvärinen, Kössi Härmä ja Matti Kaasalainen. Kaikki jo silloin kovia tekijöitä ja paikallisia poppareita. Koska en osannut soittaa ja laulaa, kaverit pyysivät minua opettelemaan rummuttamisen alkeet. Suostuin mielelläni oppilaaksi.

    Muutettuani Tampereelle jatkoin harrastusta. Vähitellen osasin sen verran, että pääsin tanssiyhtyeeseen, jolla oli keikkojakin. Noin vuoden kuluttua siirryin saksofonisti-klarinetistin kanssa Seppo Lehtisen perustamaan orkesteriin. Keikat lisääntyivät ja esiintymisalue laajeni. Sotaväen jälkeen olen ollut vain satunnaisesti ”puikoissa”. Toki ostin pojalle rumpusatsin, kun hän oli 4-vuotias.

Jätä kommentti

css.php