YÖTÖNTÄ YÖTÄ…

  Vihdoinkin alkaa kesän lämpö tuoda meille hyvän-olon tunnetta… Juhannukseksi!!! Kylläpä sitä on saatu odottaakin…

  Uudemman kerran olen saanut panna herneet ja pavut multaan. Sitä kun en kärsimättömänä jaksanut odottaa, että maan lämpötila olisi 15+, ennenkuin moiset siemenet kylvetään. 

  Ampiaisten pesätkin ovat vasta suunnilleen golf-pallon kokoisia, joten aika hidasta on kehitys ollut hyönteistenkin maailmassa. Täällä on muuten tavallista enemmän niitä suuria ampiaisia, joita kutsutaan herhiläisiksi. Pelottavan näköisiä ja kokoisia (nämä aikaisen kesän kuningattaret ovat hyvinkin neljän sentin mittaisia), mutta hyvin rauhallisia eläjiä. Ei tarvitse olla peloissaan niiden pistämisistä. Kokemusta on…

  Jotkut epämiellyttävät etelän vieraat ovat tehneet tulonsa tännekin. En tiedä, joko teillä siellä Suomessa ovat vaivana nämä espanjalaiset metsä-etanat? Murhaaja-etanoiksi (mördar-sniglar) niitä täällä kutsutaankin, niiden agressiivisen lisääntymisen ja suurten puutarha-vahinkojen tuottamisen vuoksi! Monena iltana sain tehdä puutarha-kierroksen, ja leikellä niitä palasiksi puutarha-saksillani. Nyt on vähän rauhoittunut se pahin invaasio.

  Monista viime vuosien Juhannusten vietoista poiketen, vietän tänä kesänä Juhannusta kotonani. Ennakko-odotukset ovat, muutamaan edelliseen vuoteen verrattuna, jääneet paljon vähäisimmäksi. Yleensä olen saanut olla Suomessa nauttimassa Suomen luonnon kauniista antimista. Nyt se ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten keskikesän juhlimisestani kehkeytyy aivan rauhallinen, tavallinen ”illan-vietto”. Jos nyt vähän ”riehaantuisin”, se olisi varmaan, että hyppään mielikuvituksessani sen juhannus-junan matkaan, joka jähtee Juhannusaatto-iltana kl. 19 Helsingistä Rovaniemelle. Jos olis vaikka kuinkakin hyvää isänmaallista viihdettä tarjolla.

  Oikeasti tulen kuitenkin kotimaan kamaralle heinä- ja elo-kuun vaihteessa. On parikin suku-kokousta, ja myöskin koivistolaisten juhla Helsingissä. Viikko aikaa niiden välillä. Silloin kuljen kamera kaulassa vanhoilla nostalgisilla ”kotipoluillani”…

  Kuuntelin juuri sääennustuksen juhannusaatoksi. Sade tulee perässä… illalla kuulemma sataa oikein kunnolla.

  Suomenkielisissä Uutisissa (21.6.) vertaillaan m.m. Ruotsin koululaisten oppimista Suomen vastaaviin. Lopussa vielä umpiruotsalaisen meteorologin sääennuste…suomeksi!!! Yritäppäs siitä ottaa selvää!

  Kaikille Tutuille ja Ystävilleni, niin Iittalassa kuin Hämeenlinnassakin, Yötöntä yötä, ja seuraavan päivän kesäistä Juhannusta!  Tapsa

11 kommenttia artikkeliin “YÖTÖNTÄ YÖTÄ…”
  1. avatar Saara Finni sanoo:

    Oletko käynyt Koivistolla viime vuosina? Miltä näyttää?

    Mutta huh, huh, älä pelottele niillä etanoilla. Nää kotimaiset kuulemma kokoontuvat mielellään kaljalautaselle. Jospa ne metsäetanatkin juhannuksen kunniaksi aloittaisivat juopottelun. Siitähän niitä olisi helppo panna pataan. Vai ovatko niin myrkyllisiä, etteivät kelpaa syötäväksikään?

    Herneet kyllä iti, mutta papuja en vielä ole saanut maahan ja nyt ei viikkoon uskalla yrittääkän, mutta ehtiväthän nuo heinäkuun puolellakin. Nyt papupenkki olisi kyllä valmis kun kaksi viikkoa käänsin sitä noin 60 sentin syvyyteen eli saveen saakka kuin arkeologista kaivausta. Hakkasin ranteenvahvuiset koivunjuuret sieltä syvältä kirveellä ja lapiolla pienempiä noin puolen metrin pinon. Toinen mahdollisuus olisi ollu jättää koko penkki viljelemättä. Purjomaan kohdalla opin, että myös leskenlehdet etenevät puolen metrin syvyydessä.
    Tuleekohan nimitys leskenlehti siitä, että se on niin mielettömän sitkeähenkinen kasvi?

    Jotain hyvää sentään: viime syksynä maahan pannut valkosipulit (5 penkkiä) ovat phaimmillaan metrin korkuisia.

    Rattoisaa juhannusta sinulle siellä kasvimaallasi ja terveisiä myös kilteille herhiläisille. Saara

  2. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Hyvää Juhannus-päivää Sinulle, Saara! Ja kiitos kommentistasi!
    Kun näistä puutarha-asioista kirjoitin, niin arvelinkin että jos joku kommentoisi, niin se olisi juuri tämä tyttö Karjalan!!!
    Keskustelujen aiheethan liikkuvat pääasiallisesti paikallis-politiikan kysymyksissä, ja Hämeenlinnan talouden hoidossa. Näin sivusta seuraajana en kuitenkaan pysty osallistumaan niihin keskusteluihin, koska Ruotsissa asuvana tiedän niistä liian vähän. Sen olen kuitenkin ymmärtänyt, että nykyiseen kunnallisasioiden hoitoon on saatava muutosta.
    Tärkeää on, että asioista perillä olevat, Leppänen, Ilkkala y.m. pitävät keskustelun vireillä…
    Voi…voi! Siitä ainoasta ja samalla viimeisestä Koiviston-matkasta on kulunut jo muutama vuosi. Teimme silloin seuramatkan vuonna 2004. Koiviston Kaalialaan ja Vatnuoriin, josta äitini on kotoisin.
    Armeijan kieltä käyttäen sanoisin ”paska reissu, mutta tulihan se tehtyä”. En tarkoita, että katuisin matkalle lähtöäni. Oli tärkeää kerran elämässään nähdä ne ihanat maisemat, jonne äitini kaipasi takaisin. Kuitenkin oli ehkä hyvä, että hän ei voinut ennen kuolemaansa nähdä, miten kurjaan kuntoon hänen lapsuutensa maisemat olivat ränsistyneet.
    Oli vaikea kuvitella, että niillä maisemilla oli joskus ollut elämää ja aktiivista toimintaa, ahkerien suomalaisten siellä asuttaessaan. Äitini vanhasta koulusta vain kivijalka jäljellä, kuten myös osuuskaupasta. Venäläiset olivat purkaneet ”talteen” kaiken puurakennus-tarvikkeen, ja käyttäneet ne omiin tarkoituksiinsa.
    Haikea mieli jäi matkasta, mutta hyvä että lähdin mukaan. Olenhan itsekin asunut siellä välirauhan aikana, mutta olin liian pieni omatakseni joitain muistikuvia siltä ajalta.
    Täältä ”puutarha-raporttia”… Juhannusyön pienen sateen jälkeen oli taas ”antoisaa” käyskennellä pienellä ”etana-safarilla”… löytyihän niitä taas muutama kymmenen.
    Kyllähän niitä varmaan keittääkin vois, mutta ehkä olis paras ensin pestä ne esim. etikassa. Ovat niin limaisia, ettei se lähde käsistä edes saippualla. Talous-spriillä kylläkin…
    Ei toki ollut tarkoitus peloitella niiden kanssa…Anteeksi? On vaan yksi momentti lisää puutarhan hoidossa!
    Mistä Leskenlehtien nimi on saanut alkunsa? Ei aavistustakaan…löytyisköhän vastaus ”googlailemalla”. Voisin ajatella, että niillä usein valtavan suurilla lehdillä, jotka kasvavat niiden pienten kukintojen jälkeen, olisi jotain tekemistä nimen kanssa. Ruotsissa sen nimi on Tussilago…kuulostaa oikeestaan nätimmältä kuin Leskenlehti!
    Näin taas aamulla, etana-kierroksen yhteydessä, ison, ison herhiläisen. Sen erottaa jo äänenkin perusteella… sellainen matala surina, suunnilleen kuin turilaalla.
    Sen ”kiltteydestä” voin kertoa lukeneeni jostain luonto-kirjasta, että harvoin joku voi tulla pistoksen kohteeksi, mutta pikemminkin pureman (tuota viimeistä en kyllä ymmärrä, mitä sillä tarkoitettiin)???!!!
    Kauan sitten olin sen aikaisen aviosiippani kanssa retkellä jossain näköala-paikalla. Siellä pienen katoksen alla otimme eväskahvit ja leivät esille. Sitten huomasin noin puolentoista metrin päässä, vähän päidemme yläpuolella, herhiläisten asunnon. Ei mitään hätää! Nautimme eväskorin antimista kaikessa rauhassa, ja herhiläiset touhusivat omissa askareissaan…ei yksikään ollut meitä edes huomaavinaankaan!
    Ainoastaan mehiläishoitajilla on aihetta kantaa kaunaa näitä hyönteisiä kohtaan. Entisenä sellaisena, muistan, kuinka herhiläisillä oli tapana pörrätä pönttöjen edustoilla vahtia pitämässä. Kun näköpiirissä oli sopiva kotiin palaava, täydessä mesi-lastissa oleva työläismehiläinen, otti herhiläinen sen kiinni, puri reiän sen pehmeään taka-osaan, ja imi meden itselleen.
    Sehän on tietysti rumasti tehty, mutta eihän kukaan ole täydellinen…meitä kohtaan eivät kuitenkaan ole niin agressiivisia kuin tavalliset ampiaiset…
    Tulipa tässä kirjoitettua pitkä kommentti. Eihän tuo ulkoilmakaan liikaa houkutellut! Voi, voi…pilvistä, ja hädin tuskin 15 lämpöastetta! Terveisin! Tapani

  3. avatar Saara Finni sanoo:

    http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tappajaetanat+halutaan+kuriin+tapporahalla/1135237417779

    Niistä espanjansiruetanoista on hurjan monta juttua netissä. Tuossa yksi. Norjalaiset harkitsevat tapporahaa ja kouluttavat etanapoliiseja ym. metkaa. Niitä otuksia on jo Etelä-Suomessakin, muttei luojan kiiitos vielä tällä korkeudella.
    Etsin netistä sitä ruokareseptiä, vaan ei ole tainnut pälkähtää kenenkään kokin päähän tai sitten se on kärpässieneen verrattava laji. Et kai jätä raatoja kasvimaalle? Ne neuvotaan keräämään jäteastioihin, koska muuten pistävät poskeensa kuolleet lajitoverinsa. Eivät sentään tapa ketään muita kuin kasveja.

    Säälin sinua syvästi kun kasvimaasi on joutunut niiden uhriksi.

    Jäi kiinnostamaan, kuoliko se mettä kantanut mehiläinen siihen kun herhiläinen riisti sen annoksen vai paraniko entiseen kuntoon?

    Hauska nimi Vartnuori! Mistä tulee, venäjästäkö? Mitä merkitsee?

    Itse olen tehyt viisi 1-2 viikon mittaaista souturetkeä Vuoksella 1990-luvun alkupuolella ja vesiltä käsin luonto on (oli) ihana, huikean kauniit maisemat. Neukkujen aikaan oli nimittän laki, että mitään ei saanut rakentaa rannan tuntumaan, joten tunnelma oli kuin rauhoitetussa erämaassa olisi soudellut. Eräänä yönä kolme kaulushaikaraa puhalteli pulloihinsa telttapaikkamme lähistöllä ja kuhankeittäjät herättivät usein aamupuurolle. Kasvillusuus erittäin monipuolista ja rehevää.

    Sitten astuin voimaan Venäjä ja viimeisellä souturetkellä oli jo lähempänä Räisälää rakennettu yksi iso talo veden päälle. Ja samaan tyyliin kaikki muukin muuttui. Ei tee enää mieli sinne, paitsi yhtä metsikköä kävisin mieluusti ajan kanssa tutkimassa. Joskus 1800-luvun alussa siellä oli vielä jonkun etäisen sukulaisen talo ja kerran siellä pikaisesti käyneenä näin, että talon asuinkenttä ja pitkä kiviaita olivat yhä tallella, Vaan yksin en uskalla sinne korpeen. Jos sattuun jokin onnettomuus, jää hautakin kaivamatta.

    Ajattelin, että jokohan ne kohta kieltää kirjoittamasta näitä henk. kohtaisia puutarha- ja Karjala-juttuja, mutta sitten muistin, että kyllä avaruuteen tekstiä mahtuu.

    Aikaisemmin olin kauhuissani, että jos me janakkalalaisetkin joudumme sen Hämeenlinnan pohjattoman taloussyöverin tukkijoiksi. Nyt helpotti, kun tekivät tuon pahimmalta toivottavasti pelastavan koalitio-ratkaisunsa. Ja olisihan siellä nyt kuitenkin ihmiset neuvottelemassa.

    Oikein antoisaa kotimaanmatkaa sinulle, Karjalan poika, toivoo Saara

  4. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Ketäs nämä ”puutarha-kirjoitukset” häiritsisivät?! Kuten kirjoitit, maailma on avara…
    Tuosta Vatnuori-nimestä en tiedä yhtään enempää kuin Sinä. Vaikka mistä murre-sanasta olisi väännetty.
    Katsoppa näitä tähän mennessä koottuja murre-sanoja:
    http://www.koivistolaiset.net/Sivut/Koivisto%204_murresanastoa.html
    Etanoista puheen ollen… eihän sille mitään mahda, kun ovat tänne levinneet, niin ovat. Kuten mainitsin…yksi työmomentti lisää. Vielä olen hyvin selvinnyt, kovin sateisesta alkukesästä huolimatta.
    En ole seurannut mehiläisen elämän kaarta sen jälkeen, kun se on ollut herhiläisen kynsissä. Epäilen kuitenin, että ei se siitä enää nouse…
    Aikojen kuluessa on tullut muitakin mehiläisille todella vaarallisia vihollisia. Tässä yksi:
    http://www.youtube.com/watch?v=UBfo_TAUxNQ
    Varroa punkki, joka on siellä Suomessakin. Johtaa mehiläis-yhteikunnan tuhoon parissa vuodessa, ilman mehiläishoitajan erikois-toimenpiteitä.
    http://www.google.se/search?q=aethina+tumida&hl=sv&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=MlLnT-zNEfTc4QTZodyhAQ&sqi=2&ved=0CFYQsAQ&biw=1024&bih=706
    Tämä yllä oleva on se viimeinen ”vitsaus”.
    Näihin verrattuna ovat herhiläisten tihutyöt aika merkitsemättömiä…
    Ollaan kuitenkin optimistisia… eiks juu? Tapsa

  5. avatar Saara Finni sanoo:

    Mehiläispunkki oli minulle uutta, mutta kun täällä alettiin päivitellä, miten ampiaiset ja kimalaiset ovat vähentyneet, niin sanoin, ettei ihme kun pelloille kylvetään myrkkyjä hyönteisten lentoaikana, vaikka lakikin määrää, että ne pitää kylvää illalla myöhään ja tyynellä ilmalla. No, sitten jotkut tutkijat olivat lopulta, pari vuotta siten, tulleet samaan tulokseen, muka kauan tutkittuaan asiaa.

    Itse tein kai jo parikymmentä vuotta siten rikosilmoituksen naapurin vuokraviljelijästä, joka kylvi myrkkyä noin 150 metrin päässä olevalle pellolle keskellä päivää ja hurjalla tuullella, joka puhalsi kasvimaalleni päin, missä olin hommissa. Oli sen verran pikku koivuja edessä, etten huomannut hänen myrkynkylvöään ennen kuin silmäni alkoivat kirvellä hurjasti. Menin huuhtelemaan niitä, mutta kun tulivat yhä kipeämmiksi, lähdin lääkäriin, joka totesi, että myrkky oli ärsyttänyt silmiä. Onneksi paranivat lääkkeellä. Myös oma heinäpeltoni lakosi pari-kolme metriä laidasta ja metsänlaidan koivut kellastuivat. Lennä siinä sitten myrkkypilvessä kimalaisena tai perhosena!

    Tein rikosilmoituksen, poliisi kävi toteamassa jäljet ja kaveri tuomittiin korvaamaan aiheuttamansa vahingot. No, niitä en säntään lähtenyt peräämään. Arvelin, että se on nyt oppinut ajoittamaan myrkynkylvönsä oikein. Ja oli oppinut.

    Mutta sitten Koivistolle. Kiitos murresanalistasta. Siitä myöhemmin. Kun katselin Koiviston karttaa, juolahti äkkiä mieleen, että olen tehnyt joskus, ehkä n. 15 vuotta sitten Eläkeläinen-lehteen oikein pitkän jutun Koivostolta kotoisin olleesta eläkeläisnaisesta, joka oli sinä vuonna voittanut runonlaulukilpailun. Upea ihminen. Kertoi lapsuudestaan Koivistolla, sota-ajastaan lottatyttönä mm. Raatteen tiellä ja paljosta muusta, jotka kaikki nauhoitin ja kirjasin. Nimeä en nyt kyllä millään muista, mutta myöhemmin, kun Hilja Mörsäri toimitti kirjan Eläkeläisten runoista, sama runoilija esiintyi myös siinä. Vaan sekin kirja on ties missä nyt. Kun tapaat niitä koivistolaisia, niin kyselepä tätä runoilijaa. Verbaalisesti tavattoman lahjakas ihminen. Vieläkin muistan hänet kertomassa rikkaan elämänsä monista vaiheista kuin olisin kuullut kaiken vasta eilen.

    Olen lukenut monenkin karjalaispitäjän murresanalistoja netistä, mutta tätä Koiviston listaa en ollut. Siinä oli ehkä 50-70 % samoja sanoja kuin Antrean murteessa, mutta oli siellä ihan outojakin, ja oikein metkoja sanoja, kuten hurmu, konopaatsia, korotniekka (se sinun ”ammattisi”), lohoska, pukerpalli, päkärässi, siperliuska (jonka kanssa lapsena tein tuttavuutta eräällä lämpimällä kivellä koko päivän kun toiset olivat heinäpellolla), terukkeet jne.

    Sitten oli vielä erikseen luettelo venäjän kielestä tulleista sanoista. Niistä oli tuttuja enää noin 20 %. Hauskoja miulle uusia olivat mm: lakutonki, matlakka (metlan kyllä tunnun), muila, pompossi, porovikki, ripniekka, senihka ja moni muu.

    Oli myös melko paljon niitä sanoja, joissa oli vain kirjaimen ero: teillä patuska – meillä potuska, järkenää -järkinää, lahnantka – lahankka, nuklajainen – nokulainen jne.

    Järjestitpä minulla hauskan illan. Kiitollisena murtsukkainen lorpakko eli Saara.

  6. avatar Saara Finni sanoo:

    Hitsi! Kirjoitin tosi pitkän jutun juuri äsken. Se oli 125 %, tarkistuksen vuoksi. Lähetin ja meni jonnekin taivaalliselle hautausmaalle. Tuskin jaksan enää tänä iltana sitä toistaa, jos osaankaan. Vaan enpä hellitä, huomenna sitten.

  7. avatar Saara Finni sanoo:

    Ensin kiitokset murresanalistastasi, vaan siitä myöhemmin.

    Mehiläispunkit olivat minulle uutta, mutta myrkynkylvö tuttua. Vuosia sitten kun alettiin ihmetellä, mihin ampiaiset ja kimalaiset ovat kadonneet, sanoin, että ne on tapettu peltojen myrkkyruiskutuksilla. Tutkijat olivat sitten oikein ahertaneet ja keksivät lopulta, että niitähän kuolee peltojen myrkkyruiskutuksiin, joita tehdään päivällä ja kovallakin tuulella, vaikka laki määrää ne tehtäväksi myöhään illalla ja tyynellä.

    Minun ei tarvinnut ahertaa, oli näet näkö- ja tuntuhavainto asiasta jo noin 15 vuotta sitten. Olin kevätkesästä keskipäivällä kasvimaalla. Kuulin kyllä traktorin äänen noin 150 m päässä olevalta pellolta, mutta pikku koivikko esti näkyvyyden. Siellä naapurin vuokra

    Kun silmät alkoivat kirvellä, menin katsomaan tieltä ja näin miten naapurin vuokraviljelijä myrkytti orastaan. Erittäin voimakas pohjoistuuli puhalsi myrkkypellolta suora kasvimaalleni. Sisällä yrtin huuhdella silmiä, mutta kun kipu vain paheni, lähdin lääkäriin, joka totesi ja pani paperille, että myrkky on ärsyttänyt silmiäni. Onneksi paranivat lääkkeellä.

    Heinäpeltoni laitaa kuoli parin metrin leveydeltä, samoin metsän reunakoivut kellastuivat. Lennä siinä myrkkypilvessä sitten kimalaisena tai perhosena.

    Tein rikosilmoituksen. Poliisi tutki jäljet ja myrkyttäjä tuomittiin maksamaan aiheuttamansa vahingot. Niitä en sentään ryhtynyt perimään koska arvelin, että hän on nyt oppinut myrkytyksen oikean ajoituksen. Kuten olikin.

    Sitten Koivistolle. Katsellessani Koiviston karttaa, muistui äkkiä mieleen, että noin 15 vuotta sitten tein Eläkeläinen- lehteen tosi pitkän jutun Koivistolta kotoisin olleesta eläkeläisnaisesta, joka oli sinä vuonna voittanut runonlaulukilpailun. Nimeä en nyt kyllä millään muista. Etunimi saattoi olla Senja.

    Hän kertoi lapsuudestaan Koivistolla, sota-ajastaan lottatyttönä Raatteen tiellä ja monesta muusta tosi mielenkiintoisesta asiasta. Upea ihminen ja verbaalisesti erittäin lahjakas. Vieläkin muistan hänen kertomansa asiat kuin olisin kuullut ne eilen. Myöhemmin kun Hilja Mörsäri toimitti kirjan Eläkeläisten runoista, hän esiintyy myös siinä. Vaan sekin kirja on nyt missä kätkössä lie. Kyselepä siellä koivistolaisten tapaamisessa tätä runotyttöä.

    Olen netistä lukenut muutaman karjalaispitäjän murresanastoa, mutta en koskaan Koiviston. Teidän sanoistanne on minulle antrealaisena noin 50-60 % tuttuja. Joukossa ihan outoja ja metkojakin sanoja: hurmu, konopaatsia, korotniekka (sinun harrastuksesi tai ammattisi), lohoska, pukerpalli, päkärässi, siperliuska (jonka kanssa lapsena seurustelin koko päivän kivellä kun aikuiset olivat heinäpellolla), terukkeet jne.

    Sitten oli myös eri sanasto venäjänkielestä tulleista sanoista, joista oli tuttuja enää noin 20%. Ihan uusia minulle olivat mm. lakutonki, matlakka, muila, pompossi, porovikki, ripniekka, senihka ym.

    Aika monta oli niitäkin sanoja, joissa oli vain yhden tai parin kirjaimen ero: patuska(teillä) – potuska (meillä), järkenää – järkinää, lahantka – lahankka, nuklajainen – nokulainen.

    Järjestitpä minulle tosi rattoisan illan. Kiitollisena murtsukkainen lorpakko Saara.

  8. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Kiitos paljosta vaivan näöstä, kun jaksoit kirjoittaa pitkän kommenttisi uudestaan!!!
    Palaan illemmalla enemmin asiaan, mutta ”pika-googlauksella” löysin tämän karjalaisen Senjan…olisko se oikea?
    http://www.nettilinja.fi/~pniikko/senja.htm
    Terveiset Tapsalta!

  9. avatar Saara Finni sanoo:

    No, just, Senja Mäkinen se oli! Oletpa taitava googlekalastaja. Kysyn joskus Eläkeläisestä, saisiko sen jutun vielä. Kiinnostaisi sen Koivosto-osuuden takia ehkä sinuakin.

  10. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Tervehdys! Voihan se olla niinkin, että nuo pienet eroavaisuudet eri murre-sanojen välillä, voivat johtua muistivirheistä! Tuskin niitä on aikoinaan mihinkään luetteloon kerätty, vaan perustuvat vanhemman väen muisti-tietoihin… Jatketaan pohdintaa!
    Odotan mielenkiinnolla mahdollisia uutisia ”Eläkeläinen”-lehdestä… Tapsa

  11. avatar Saara Finni sanoo:

    Antrean pitäjästä on tehty lähes joka kylästä kyläkirja ja monissa on murresanaluettelo lopussa. Sanat ovat saman pitäjän alueella kyllä aivan samoja. Hyvin monet näilläkin nurkilla puhuvat vielä aitoa Antrean murretta. Joidenkin sanavarasto on rikas, toisten niukempi, kuten tietysti kaikissa murteissa, mutta aika elävänä on murre täälläkin säilynyt. Kuolee tietysti tämän sukupolven mukana, mutta kirjoissa se elää niin kauan kuin niitä painetaan ja luetaan.

    Taitavat olla lehdestä lomalla kun en tavoittanut ketään. Saara

Jätä kommentti

css.php