AJATUKSIA LONTOON OLYMPIALAISTEN JÄLKIMAININGEISSA

  Ennen Olympialaisten alkua kuului hälyttäviä uutisia kisojen vaillinaisesta turvallisuudesta, koska siihen kytketyllä turva-yhtiöllä oli riittämättömän vähän henkilökuntaa!

  Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin poliisin ja armeijankin yhteistoimin, ja kisat sujuivat, luojan kiitos, ilman terrori-iskuja.

  Meille, mitaleita janoaville suomalaisille, oli kisojen anti hyvin laiha. Meille, niin rakkaassa yleisurheilussa, taisi olla ainoa mitali se Ruuskasen pronssi keihäässä…

  Olen ajatellut, onko Suomi mahdollisesti viimeinen maa, jossa vielä amatööri-henki on voimassa. Vanhasta Olympia-ideaalista huolimatta, sillä ei enää pärjätä tällä ammattilais-tasolla.

  Toinen mahdollinen syy, joka jälleen tulee mieleeni, on meidän ”perisyntimme” huono omantunnon arvo, ikäänkuin pelkäisimme häviötä jo ennen kilpaa. Sen olin ”lukevinani” Tero Pitkämäenkin ilmeestä, ennen hänen ensimmäistä heittoaan. Hänen ilmeensä ei mitenkään huokunut voiton-varmuutta, vaan vaikutti jo etukäteen alistuneelta.

  En usko suomalaisten miesten tai naisten kapasiteetin olevan sen huonompi kuin muidenkaan…mutta jotain puuttuu! Olisiko aihetta, Valtion rahoituksen kautta, perustaa jonkinlainen urheilu-korkeakoulu, johon kyvykkäimmät lupaukset otettaisiin treenaamaan ammatikseen?

  Paljoltihan ovat nämä kisat kytketty rahaan…Coca-cola mainokset, Visa-kortti ainoana maksuvälineenä, tai sitten käteisraha. Sponsoroiden merkit eivät saaneet näkyä itse areenalla, mutta sen saattoi arvata urheilijoden varustuksista…saman näköisiä aurinko-laseja monella, niinkuin myös ne naurettavat keltaiset juoksu-tossut, joita useat juoksijat käyttivät! 

  Illalla istahdin TV:n ääreen, seuratakseni kisojen päättäjäis-juhlaa. Ensin niin kaaosmainen alku eri maiden joukkueiden sisäänmarssin aikana, että harkitsin jo TV:n sulkemista. Hyvä etten niin tehnyt…

  Päättäjäisistä kehkeytyi nautinnollinen giganttinen PR-jippo kisojen isäntämaalle. Siinä ei ”ruutia säästetty” (man sparade inte på krutet)! Kokoon oli haalittu Englannin iskelmätaivaan tunnetuimpia artisteja, niinkuin myös maailmankuuluja tähtimannekiineja, esittelemässä englantilaista muoti-designiä.

  Kaiken kaikkiaan imponoivaa nähtävää ja kuultavaa, hyvän äänenlaadun ja hämmästyttävien visuaalisten efektien ansiosta. Tähän juhlaan verrattaessa jäävät Eurovision laulukilpailujen finaalit surkeasti varjoon!

  Lopuksi vielä olympiatulen sammuttaminen, Kreikan kansallislaulu, sekä Olympia-hymni, veivät ajatukset kauas arkipäivän talouskriiseistä y.m. Hetken haaveilua utopiassa, unohtaen kaikki hiili-jalanjäljet, joita varmaankin tämäkin valtava valo- ja ääni-show jätti paljolti jälkeensä!

Jätä kommentti

css.php