TALVIMATKUSTAMISEN HANKALUUKSIA

  Tavisen sään vallitessa voi matkalle lähtö muodostua melkeinpä seikkailuksi!

  Siihen johtopäätökseen tulin, kun aloitin kotoani matkan Suomeen Itsenäisyyspäivän aattona. Siksi päiväksi kehittyi talven pahin lumimyrsky.

  Kaksi kertaa aamupäivän aikana kävin kolaamassa pois lumen piha-alueelta. Ja lumisateen loppumisesta ei ollut minkäänlaista merkkiä näkyvissä.

  Kirosin siinä itsekseni, että nyt se saa olla (= ruotsiksi: nu ger jag fan i det här)!

  Pakkasin viimeiset, ja lähdin linja-autolle. Ei mitään vaikeuksia vielä, auto kulki kokolailla aikataulunsa mukaan…

  Viimein, rautatie-asemalle tultuani, näin ilmoitustaululta, että juna-lähtö jossa oli tarkoitukseni matkustaa, oli peruutettu. Ja ei vain sen junan lähtö, vaan useiden muidenkin. Ne harvat junat, jotka kulkivat, olivat useita tunteja myöhässä. Ilmoitustaululla vain arvioituja lähtö-aikoja, jotka saattoivat muuttua. Kovaääniset jauhoivat jatkuvasti ilmoituksia peruutetuista ja myöhästyneistä junista.

  Nyt rupes jo keljuttamaan, ja ajatus heräsi, että olisikohan viisainta kääntyä takaisin kotiin.

  Oli viimein kuitenkin toivoa päästä mukaan yhteen pikajunaan, joka sekin tuli puoli tuntia myöhässä siitä etukäteen ilmoitetusta. Lipunmyynti kyseiseen junaan oli jo aika sitten lopetettu, mutta kyytiin pääsi. Siellä seistiin kuin pakatut sardiinit purkissa, noin puolitoista tuntia… aina Tukholmaan asti.

  Tukholmassa pääsin viimein ”kiinni” aikatauluuni, Ja sitten matka sujuikin normaaliin tapaan, Viking-Linella Turkuun ja sieltä edelleen Koiviston auton kyydissä Hämeenlinnaan, josta velipoika oli tullut minua autollaan vastaan.

  Tulihan sitä Iittalan vierailun aikana harrastettua muitakin, kuin vain kalvolalaisia perinteitä. Hämeenlinnan ylpeyttä, HPK:ta, tuli tuettua kahteenkin kertaan.

  Itsenäisyyspäivän iltana kävimme ”Vanhan pyhässä paikassa” (=lue: Hämeen Kaari) katsomassa HPK:n naisten lentopallo-ottelua. Hyvin siellä leiviskänsä hoitivat, ja tunnelma oli huipussaan.

  Hämeen Kaarta on kai hiukan laajennettu, verrattuna 60-luvun tiloihin. Siellä on monta kertaa ”ravisteltu” shaken tahdissa, niin Renegades´in kuin Jerry Williams´in ja Violents´ien säestyksellä. Ollessani töissä Hämeen Sähkössä, kävimme siellä usein myös kuuntelemassa levy-uutuuksia automaattisesta levysoittimesta (jukebox, nykyään). Elviksen ”Flaming Star” tulee tässä mieleeni…niinkuin myös Mauno Kuusiston ”Kertokaa se hänelle”.

  Vielä toisenkin kerran kävin HPK:ta tukemassa. Kyse oli tuolloin jääkiekosta. Valitettavasti vei Tappara niukan voiton, vaikka Järvinen kuinkakin vahti HPK:n maalia. Oli joka tapauksessa mukava olla kokemassa paikan päällä sitä aitoa tunnelmaa, josta olen usein yrittänyt saada kuvan, kuunnellessani Jääkiekko-kierrosta, YLE-puheen välityksellä.

  Paljon mukavia ihmisiä ennätin tavata Iittalassakin. Sarkasille taas suuri Kiitos ihanista lohi-voileivistä! Vanhaa ”Gene Krupa-kuuntelija konkaria”, Sirman Pekkaakin ennätin haastatella, entisen Suomisen kaupan tiloissa. Kuvioissa tietysti myös mukana Vuoriset, ja keskustelu Aallon Eskon (entinen ”orja-piiskurini” Hämeen Sähkön ajoilta) kanssa, taisi venyä parituntiseksi!

  Älymystön kerhon porukkaakin ennätin tervehtiä. Shell´in baarissa on ryhmä-keskustelu aamuisin kl. 8 – 10 välisenä aikana… 

  Mietimme Eeron kanssa, jos ehkä poikkeaisimme seuraavalla kerralla tutustumaan seppä Ilomäen museoon siellä Nummenmäessä…

  Tiistai-iltapäivänä (11.12.) jätin taas jäähyväiset ”kotokulmille”. Aika viisaasti valitsin hieman aikaisemman lähtö-ajan Hämeenlinnasta, kuin mitä tavallisesti. Linja-autohan liikkuu hyvin melkein kelillä kuin kelillä, probleemana ovat usein monet tiellä pyörivät pikku-autot, epävarmojen kuljettajien ohjaamana.

  Ruotsiin tultuani kuulin, että täkäläinen ”SJ” (Statens Järnvägar) on ottanut suuren määrän junia pois liikenteestä, varmistaakseen junien toimivuuden joulu-liikenteessä. Samat vaikeuden rautatie-liikenteen suhteen, niin täällä kuin Suomessakin. Asiaa pidetään niin vakavana, että se otetaan ja otettiin esille valtiopäivä-keskustelussa kaikkien puolueiden kesken.

  Nyt on meikkä-poika kuitenkin kotona lumimassojen keskellä! Kolaamista siis riittää… viikoiksi eteenpäin!

  Terveiset kaikille niille, jotka vihaavat tätä ihanaa, valkeaa, ja jota tulee taivaasta! No…jaa, Terveiset lunta rakastavillekin!

  Hyvää Joulun-odotusta!  Terv! Tapsa

2 kommenttia artikkeliin “TALVIMATKUSTAMISEN HANKALUUKSIA”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Tapsa!
    Nautitaan nyt talvesta, kun se vihdosta viimein tuli. Väkisinkin tulee lunta porstuaan
    Lähdin myös Tappara-matsiin hyvissä ajoin neljältä Heinusta, että saan autoni survottua lumikasaan ja lipun ostettua.
    Heti Nihattulan jälkeen, kaupungin rajalla, takarengas paukahti. Onneksi ei ollut eturengas 80-vauhdissa.
    Nilkutin bussipysäkille ja vaihdoin mopon renkaan näköisen vararenkaan räjähtäneen tilalle.
    Maanantaina rengasliikkeessä sanottiin, että (venäläisistä) rekoista tipahtelee yllättävän paljon rojua maanteille.
    Sain autoni erään kiinteistönomistajan tienhaaran välittömään läheisyyteen ja pääsi myöhässä peliin.
    Siinä kävi niinkuin kävi. Harmi, ettei tavattu. No, yleisöä oli melkein neljä tuhatta.
    Autolla huomasin, että tontinomistaja oli pillastunut kolaamiseen täysin ja kipannut kolallisen autoni konepellille ja tuulilasille. Siihen lumi oli jäätynyt. Onneksi Heinuun osaa ajaa pienemmästäkin ruudusta.
    Kaikki eivät pidä talvesta, ja minustakin lunta on jo riittävästi. Rekkamiehiä käy sääliksi. T. Hessu K.

  2. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Kiitos Hessu, kommentistasi!
    Pakkohan tästä talvesta on yrittää ”nauttia”, kun se nyt välttämättä tulee joka vuosi. Ja kyllähän sitä lapsena odotettiinkin, mutta ei nyt enään!
    Olin Ritari areenan seisomo-katsomossa poliittisen ”antagonistisi” Kari Johanssonin kanssa. Emme jättäneet paikkojamme koko pelin aikana. Siitä ehkä johtuu, ettemme tavanneet…
    Mukavaa talven ”viettoa”! Tapsa

Jätä kommentti

css.php