KAIKILLE BLOGI-TUTUILLE JA -YSTÄVILLE, ONNEA VUODELLE 2013!

  Täällä on kello jo hyvän matkaa yli puolen yön.

  Viimeisetkin Uuden Vuoden kellot ovat jo hiljentyneet.

  Katselin ensin netin kautta Suomen Uudenvuoden-juhlaa Senaatin-torilta, ja tunti sen jälkeen näin telkkarista vuodenvaihteen humua Skansen´ilta.

  Mielestäni Helsingin juhlinta vaikutti enempi välittömän kansanomaiselta, kun taas ruotsalaisten juhlinta oli paljolti ”jäykkää” ja vakavampaa, oopperalaulajien ansiosta. Iloisempi tunnelma Suomessa ”helt klart”!

  Onhan täällä toki kevyempääkin meininkiä. Alkuillasta TV:stä elokuva ”Piukat paikat”, ja sen jälkeen elokuvan näyttelijästä dokumentti ”Sagan om Marilyn Monroe” (= Satu Marilyn Monroesta)!

  Ja joka uudenvuoden aattona ”Kreivitär ja palvelija”. Hyvin vanha TV-traditio täällä:

  http://www.youtube.com/watch?v=bM8gEgqTU84

  Niinkuin monina muinakin suur-pyhinä, kuten esim. jouluna ja juhannuksena, palaavat mietteet entisaikoihin. Nytkin menivät ajatukset niin kauas kuin aina Iittala-kodin Uuden-Vuoden viettoihin. Silloinhan oltiin paremmin tietoisia traditioista, kuin tänä päivänä.

  Ei raketteja ammuttu, eikä pommeja paukuteltu pitkin päivää, niinkuin nykyjään. Kun tinat oli valettu, ja keskiyö alkoi lähestyä, vasta silloin kannatti mennä ulos katselemaan ilotulitusta. Pauke alkoi siinä 10 – 5 minuuttia ennen puolta-yötä, ja oli aikalailla lopullaan jo vartin päästä puolen-yön jälkeen. Joskus täytyi heristää korviaan tavallista enemmän, jos sattuisi kuulemaan tykkien jylinää Parolasta päin.

  Kuuskymmentä-luvun alkuaikoina muistan, kun isä ja äiti, ennen keskiyötä, pukeutuivat päällysvaatteisiin, ja lähtivät kunnantalolle kuuntelemaan kunnanjohtaja Männynoksan uudenvuoden puhetta.

  Minulla oli sellainen mielikuva, että olisin vielä nuorukaisenakin, viettänyt aattoillat kotona! Kalastaja-Eero kuitenkin väittää, että ei siinä iässä enää kotona istuttu. Tansseja oli kuulemma Seuran talolla. Saatta olla niin, vähän on muistikuva hämärä niistä riennoista! Kai siellä sitten vissiin ”hulmuttiin”, ja välillä aina ulos… pullokätkölle ”maistamaan”.

  Ja seurantalon lisäksi olivat sitten ravintolat…

  Tämänkertainen uudenvuoden vastaanotto poikkesikin huomattavasti sen aikaisista. Yksin kotona TV:n ääressä, eikä mitään erikoista juhlimista. Toista se oli vuosi sitten, ja monena vuodenvaihteena sitä ennen.

  Yksi eniten mieleenpainuva oli se vuoden alku, jolloin Kalvola ja muutamat muutkin kunnat yhdistettiin Hämeenlinnaan. Halusin mielelläni olla todistamassa tätä historiallista tapahtumaa. Siellä, ennen sitä mahtavaa ilotulitusta, piti vielä hieman epävarma ja ”turmeltumaton” valtuuston puheenjohtaja Kiemunki, uuden-vuoden puheen, rauhoitellen kärsimättömiä, ilotulitusta odottavia, nuoria sanoin -en aio puhua pitkään- 

  Silloin oli sää todellakin jäätävän kylmä… se jäi myöskin mieleen!

  Oijoi…tulipas nyt naputeltua turhan pitkään! Taisi olla mielenkiintoinen aihe minulle, tai sitten taidan olla ”ali-stimuloitu”?!

  Hyvää Vuoden alkua!  Terv!  Tapani

Jätä kommentti

css.php