KEVÄT KEIKKUEN, VAPPU VAAPPUEN… TULEVI!

  Maanantai-aamuna (11.3.) lähdimme 8:n miehen-vahvuisen delegaation voimalla tähystelemään kevään etenemistä aivan Ruotsin eteläisemmässä kärjessä. Olivathan Skånen pellot jo lumesta puhtaita, ja päivälämpötila nollan vaiheilla, mutta pohjoistuuli puhalsi aina luihin ja ytimiin, junanvaihdon aikana Lund:issa.

  SkandLinen tanskan-lautan ruokasalissa temperatuuri kuitenkin palautui lämpimän ruuan ja nesteiden vaikutuksesta.

  Kyseessä oli siis hyvin aikainen kevätretki entisten rautatie-kavereiden seurassa.

  Täällä on ollut, jo useimman vuorokauden aikana, tavallista kylmemmät ilmat, Tanskaan-lähdön aamunakin, talvikauden ehkä alin lämpötila. Meikäläisenkin mittarissa -15 aamusella herätessäni… brrr!

  Asiasta toiseen: Viikonvaihteessa seurasin täällä TV4:n välityksellä kahta lähetystä Salpausselän mitalikamppailusta. Ensimmäisessä lähetyksessä oli kyse pienestä pyrähduksestä. Täällä sitä kutsutaan sprintiksi… (kaikkea ne keksii). Kyllä sitä tuollaisessa tarpomisessa väkisinkin kilpailijoiden sukset sekoaa toinen toisiinsa.

  Toisessa lähetyksessä oli kyse ”kuninkuusmatkasta” (50 km). siinä ainakin hiihdettiin kuin ”ihmiset” (klassinen tyyli).

  Mikä näille kahdelle kilpailulle kuitenkin oli yhteistä, oli se, että nähdäkseen suomalaisen nimen sijoituslistalla, oli mentävä pitkälti alaspäin… kaksinumeroisiin sijoitus-lukuihin.

  Mitä on siis tapahtumassa… mikä on kehitys? Niin urheilulajissa kuin urheilulajissa ajavat muut kansakunnat Suomen ohi. Olemme pelkkiä statisteja, onnellisia siitä, että olemme ainakin osallistuneiden joukossa.

  Eivät enää ”lennä” edes rally-autoilijat. Suomalaisethan olivat maailmalla yleisesti tunnettuja, ”rämä-päitä” ja voitokkaita kuljettajia kyseisessä lajissa… niinkuin myös Formula-1:ssä. Nyt siellä jopa ranskalaiset ajajat nöyryyttävät suomalaiset kuskit!

  Pahoin ennakkotuntein odotan jääkiekon MM-kisojakin!

  Tuntuu kuin koko maa olisi alamäissä!

  Ehkä on parempi ajatella asioita hieman pienemmässä mitta-kaavassa… Hämeenlinnan tulevaisuuden-näkymiä.

  Yhdyn paljolti blogi-kirjoittaja Jonatanin näkemyksiin. Ei kaivosta torin alle… siinä olemme samaa mieltä. Ja nuorisolle sopiva kokoontumispaikka. Siihen virkaan sopisi mielestäni hyvin purku-uhan alla oleva Hämeen Kaari. Sehän sijaitsee keskeisellä paikalla, ja sopisi varmaan tanssi- ja konsertti-tiloiksi. Mahdollisuus ehkä myös nuorisokahvila-ja monitoiminta- käyttöön.

  Pohtikaapa sitä, Päättäjät!

  Omana toivomuksenani on, että Engelin rantanäkymiä ei varjostettaisi fallos-symboolimaisilla luxus-rakennuksilla. Se ranta kuuluu kaikille!

  Sattumoisin, kun selailin Kalvolan ”merkki-henkilöiden” nimiluetteloa, löysin myös entisen jatkokoulu-opettajani nimen, hänen ollessaan yksi Kalvola-Seuran perustaja-jäsenistä! Agronomi Antti Kivilahti jätti ikuisen kuvan verkkokalvolleni, kun hän maatalous-oppitunnilla kirjoitti liidulla mustalle taululle: ”Sadon suuruuden määrää se kasvutekijä, jota kasvin tarpeeseen nähden, on vähiten saatavissa”! (Saiskohan tähän vahvistusta ”Heinu-Hessulta”…)

  Kalvola-Seurahan lakkautettiin myöhemmin, mutta on jälleen viroitettu henkiin. Oikein positiivinen uutinen. Luulen ihmisillä olevan tarvetta pitää mielessä oman paikkakuntansa aikaisempi kehitys ja historia.

  Mietin tässä juuri, että vaikka Ruotsissa asunkin, yhtymistä kyseiseen seuraan.

  Tässä oli nyt monta asiaa ihan sekamelskassa, mutta niinhän se on, kun monet ajatukset pyörivät päässä samaan aikaan…Tanskasta Kalvolaan… ei hullumpaa!  Tapani

9 kommenttia artikkeliin “KEVÄT KEIKKUEN, VAPPU VAAPPUEN… TULEVI!”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro!
    Antti oli täällä legenda jo eläessään. En tosin koskaan tavannut häntä. Tuo sadon määrä pitää edelleen paikkansa. Minulle sitä opetettiin, että vettä mahtuu saaviin sen verran kuin on saavin lyhin kimpi.
    Hyvin osasit ilmaista teidän veijareitten lämpöisen yhteishengen.
    Urheilusta sen verran, että Lahden jälkeen hiihdossa ei ole Suomessa dopattu. Sitä en tiedä, onko muualla kehitelty parempia mömmöjä.
    Engelistä ja toriparkista ihmiset ovat kansasi samaa mieltä, mutta onko meitä liian vähän. Vähän aika sitten täkäläisessä aviisissa oli kokomustan Jutan vaatimus, että kaikki pitää päättää ja rakentaa heti.
    En tiedä, kuinka tässä käy. Olithan varovainen Gammel Danskin kanssa t. Hessu K.

  2. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Moro, Hessu! Kyllä niistä kahdesta 6:n senttilitran akvaviitista hyvin selvittiin (taisi ollakin Skåne-sellaista), ja muutamasta oluestakin niiden päälle.
    Käymme siellä Tanskan puolella muutaman kerran vuodessa, kun on hallussani henkilökunnan vapaalippu vielä eläkeläisenäkin.
    Joo… kansakoulua lopetellessani taisi Suomen pääelinkeino olla edelleenkin maatalous. Viimeisellä luokalla meille yritettiin antaa näkemystä moneen eri suuntaan.
    Muistan Kivilahden lisäksi, kuinka metsäteknikko Holger Aumo opetti meitä metsän-leimauksessa, kun taas seppä, Theodor Sädevirta, opetti meitä hiilihangon takomisessa…
    Ja kesälomalla sitten lasitehtaalla formupoikana, ennen kaksi-vuotisen viilaaja-koneistaja linjan aloittamista EHKAK:issa.
    Ammattikoulun jälkeen olin muutaman vuoden Hämeen Sähkön verstaspuolella. Työsuhde, joka vain väliaikaisesti keskeytyi, jääkärikoulutuksen vuoksi Linnan kassulla.
    Lopputilin Hämeen Sähköltä otin kevät-talvella -66, kun muutin Ruotsiin!
    Muuten,.. tuleeko muistiisi tuon talven pakkaset? Miinus 43 astetta kai parhaimmillaan…
    Terveisin! Tapsa

  3. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Unohtui tuosta edellisestä vielä: Vatsaa olen totutellut mämmin-syöntiin jo viikon verran. Sitä on täälläkin kaupoissa. Mainostetaan, finsk påsk-deligates ”Memma” (= siis, suomalainen pääsiäisherkku).
    On kylläkin täällä valmistettu Fazer-tuote. Ei mielestäni ihan yhtä hyvää, kuin se Toijalasta lähtöisin oleva 10-mämmi, siellä oikeassa mämmin-maassa. Vai johtuiskohan se ympäristöstä…
    Kevät-Terveisin! Tapani

  4. avatar seppo rehunen sanoo:

    Meillä ovat pellot lumikinosten peitossa. Lunta on lähes koko Suomessa 50-70 senttiä ja lisää tulee.
    Hiihdossa ei kannata menettää toivoa. Nuoret, kehittyvät naishiihtäjät ovat vakiinnuttaneet tasonsa kymmenen joukkoon. Erityisesti kolmikko Kerttu Niskanen, Krista Lähteenmäki ja Anne Kyllönen voivat kehittyä aivan kärkeen. Eikä kannata unohtaa monilahjakkuus Mona-Lisa Malvalehtoa eikä Riikka Sarasoja-Liljaa. Riitta-Liisa Roponen kirittää nuorempia ja Aino-Kaisa taistelee edelleen.

  5. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Kiitos, Seppo! Vieläkö olis siis toivoa?
    Sehän on niin, että Suomen-huippujen menestys kansainvälisillä areenoilla vaikuttaa myös nuorten urheilu-innostukseen… (=idolien esimerkki)!
    Niin… naishiihtäjät siellä Lahdessa näyttivät parhaimmat tulokset. Miesten saavutukset aika surkeita. Mainitsen vain yhden lajin: mäkihyppy! Ei tahdo oikein tuntea tätä suomalaisten entistä voima-lajia, aina Tauno Luirosta (139 metriä jo 50-luvulla) Eino Kirjosesta j.n.e. Ja nyt ei juuri mitään!
    Minulla on ihan ikioma teoria. Koska olen suomalainen, niin tunnistan omia kansanominaisuuksiamme. Omantunnon-arvoa, ja uskoa omaan kykyyn olisi pystyttävä kohentamaan. Psyykkistä treenausta varmaan olisi lisättävä. Täällä Ruotsissakin tunnettuun suomalais-ominaisuutta kuvaavan sanaan ”sisu” on saatava sisältöä. Emme ole huonompia kuin muutkaan. Meillä on mahdollisuuksia voittoon…
    Tapani

  6. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Hessu! Ilahduttavia uutisia meille!
    Jossain uutisissa vilahti korvieni ohi tieto, että valtakunnallisellakin taholla Kokoomuksen ja demareiden kannatus k.o. puolueiden perus-äänestäjien taholla vähenee. Kokoomukselle selkänsä kääntävät siirtyvät nyt kannattamaan Keskustaa ja PeSua, ja sosialidemokratian jättävät suosivat nyt Perus-suomalaisia!
    Hämeenlinnan esimerkin mukaan, valtiollisellakin taholla nyt siis herätään! Siitä saamme kiittää parivaljakkoa Jutta/Jyrki!
    Terveisin! Tapani

  7. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Lisää ajattelemisen aihetta Engelin-rannan käyttöä pohtiville:

    Runoja ja tarinoita Hämeenlinnasta
    ”Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin
    Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin!
    Oli myöhä, ilta kylmä, matkast’ olin väsynyt,
    mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt.”
    Johan Ludvig Runeberg
    Vänrikin markkinamuisto

    Käsittääkseni ensi näky Hämeenlinnasta, kun lähestytään kaupunkia Hattelmalasta päin, on juuri Engelin ranta-alue.
    Älkää nyt vaan, tollot, pilatko tätä ensi-näkymää, joillain kerrostalo-rakennuksilla! Talojahan matkustajat näkevät jokapuolella… paljon tärkeämpäähän on kohdata maisema, jossa silmä lepää.
    Tapsa

  8. avatar Aarno Järvinen sanoo:

    Moro Tapsa
    Muuta äkkiä meille tänne ihanaan Hämeenlinnaan jos sulla on hyvä eläke.
    Asiaa:
    Toissa yönä oli jossain Taivalkoskella miinusta yli kolkytkaheksan.
    Vuonna kuuskuus olin joululomalla tekemässä propsikuormaa Pohjois-Karjalassa nelkytviien pakkasessa. Ei silloin ollut pakkasnaftoja joten puolivälissä matkaa -viiskyt kilsaa- piti tehhä nuotio auton alle kun toi ajoneste alkoi hyytymään. Kuormaa tehhessä tuli lämmin mutta nuotioita tehhessä rupes viluttaan. Lapin reissulla (sotaharj) monet palellutii jalkansa ja muistaakseni jollakin oli amputaatio lähellä.
    Huomasin tuon Kalvolayhdistyksen uusherätyksen jonka olin unohtanut. Taidanpa liittyä kun avokasvainaani oli Kalvolan kanttorin tytär,kiitos kovasti vinkistä
    Aarno Jii

  9. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Morjens, Aarno! Kiitos kutsusta!
    Niin hyvää eläkettä ei kyllä varmaan olis, että se riittäisi kaksois-verotukseen, jos ei sitä nyt vielä ole pois otettu?!
    Kesäisin saan kuitenkin nauttia vanhoista nostalgia-tunteista ja nuoruuden poluistani, käydessäni siellä säännöllisesti joka vuosi.
    Muutama vuosi sitten olisin ollut aika kypsä, ja haaveilin Hämeenlinnaan muuttamisesta, mutta haaveisiin se jäi. Ja nyt luulen, että muuttamiset on tässä iäisyydessä jo muutettu…
    Se 66-luvun pakkanen jäi kyllä mieleeni, ja vieläkin elävästi muistan, kun töiden jälkeen taapersin Hämeen Sähköltä rautatie-asemalle. Todellinen korkeapaine silloin. Savu-pilarit nousivat savupiipuista suoraan taivasta kohti.
    Mutta juna kulki kylmyydestä huolimatta. ”Lättähattu” vei turvallisesti kotiin Iittalaan.
    Muistaakseni myös armeijan sotaharjoituksia keskeytettiin, kun poikien varpaat alkoivat paleltua…
    Siihen aikaan en kuitenkaan ”vihannut” tuota kylmyyttä niin paljon, kuin nykyjään.
    Täällä etelä-Ruotsissa ovat yli kahdenkymmenen asteen pakaset aika harvinaisia. Sanovat kuitenkin, että 20 astetta täällä vastaa Norrlannin 40:tä, ilmankosteudesta johtuen.
    Näillä näkymillä taitaa kevääntulo viipyä. Jätän väliin pääsiäismatkan Suomeen. Kyllä vähän nautittavampia lämpötiloja on pakko odottaa…
    Kevättalvi-Terveiset! Tapani äs

Jätä kommentti

css.php