SEINÄJOEN KULTTUURI-TAPAHTUMA

  Torstai-aamuna (18.7.) on meikäläisellä kunnia astua Suomen kamaralle, jota kuninkaalliset (Pakarinen/Mäkimattila) nykyjään hallitsevat.

  Seurasin (paremman puutteessa?!) heidän valintaansa YLE:n ympäri maailmaa nähtävissä lähetyksissä.

  Hämmästyin oikein, minkälaisella asiantuntemuksella heidät valittiin.

  Kuningattaren valintahan oli päivän selvä. Ensi kertaa minäkin onnistuin povaamaan, kenestä kuningatar leivottaisiin. Siinä, missä Johanna (Yona) Louhivuori toteutti itseään (olihan hänen esityksensä Liljankukasta järkyttävän huono), esitti Heidi Pakarinen (mikä nainen) laulunsa täydellä tunteella. Ei pitkään aikaan ole parempaa kuultu.

  Miesten sarjassa oli vastakkain kaksi erittäin tasaväkistä finalistia. En olisi surrut, vaikka Leif Lindemankin olisi vetänyt pidemmän korren. Niin tunnelmallisen komeita ja virheettömiä olivat molempien suoritukset. Nyt vielä saattoi Mäkimattila saada ehkä hieman plussaa, kertoessaan hänen esikuvansa olevan yksi kaikkein rakastetuimmista tangolaulajista, Reijo Taipaleen.

  Toivottavasti Suomen luonto näyttää parhaammat puolensa, hyvän sään vallitessa!

  Koska tyttäreni, poikakaverinsa kanssa, on tällä kertaa mukana, yritän esitellä heille paikkoja, joita minä pidän näkemisen arvoisina. Hämeen linna tietysti, lähistöllä sijaisevina tykistömuseoineen, vanha ”Sotku”-kahvila, sotilaskotimunkkeineen. Poikettava on myös armeijan ylijäämävaraston-puotiin, linnan kupeella.

  Aulangon alueen komeutta ei kenenkään tarvitse hävetä. Minulla on vanha valokuva, jossa poseeraan Karhupatsaan edessä, sen aikaisen morsiameni kanssa. Pyhä paikka, kuten myös joutsenlampi ja näkötorni. Joutsenlammella ehkä saa näkyviinsä myös Ainon ja Jannen, joiden kohtaloita olen saanut seurata Hämeenlinnan median nettisivujen välityksellä.

  Iittalassa on kierros lasitehtaalla ihan ”måste” (=pakko), niinkuin myös tervehdyskäynnit sukulaisten ja tuttavien luona. Ihmetyttävän monet vielä muistavat tyttärenikin, vaikka hän oli hyvin pieni, silloin ehkä 70-luvun loppupuolella, kun viimeksi siellä yhdessä kävimme.

  Kun ”tenavat” ovat lähteneet takaisin Ruotsiin, jään minä vielä muutamaksi päiväksi nauttimaan ilmapiiristä.

  Tulee mieleen laulun sanat: ”Niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia, kun kenkäni pohjat kestää…”

  Tapani

 

3 kommenttia artikkeliin “SEINÄJOEN KULTTUURI-TAPAHTUMA”
  1. avatar Ismo Soukola sanoo:

    Tervetuloa, Tapsa ja ”tenavat”!

    SA-kauppa on muuttanut linnalta Harvialantielle, suurin piirtein paloaseman kohdalle. Linnan kasarmin Linnan puoleisen portin kupeessa on reserviläisjärjestön putiikki.

    Muuten nämä nurkat ovat kohtuullisella tavalla entisellään…

    IsmoS

  2. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Kiitos opastuksesta, Ismo! Hyvä tietää paikoista hieman etukäteen.Täytyypä pistää muistiin!
    Terveisin! Tapsa

  3. avatar Aarno Järvinen sanoo:

    Moro Tapsa
    Tuuhan käväsemään torilla Stetsonomiehen pöydällä
    Aarno Jii

Jätä kommentti

css.php