EN KOSKAAN LAKKAA IHMETTELEMÄSTÄ…

  En ihmettele sitä, mitä ihmeen harrastuksia muutamilla ihmisillä on, vaan sitä ettei joitakin niistä ole lailla kielletty.

  Pari otsikkoa on viime päivien aikana pulpahtanut esille. Ensimmäinen, jonka näin, koski metsästystä. ”Pulleiden sorsien” ampuminen myös niiden syöttöpaikoilla olisi sallittua.

  Kuka voikaan saada päähänsä moisen ajatuksen? Kuka olisi valmis mennä tappamaan luontokappaleita, jotka ovat tottuneet luottamaan ihmisiin? Tätä en luontokoulun käyneenä ja luonnonystävänä saa mitenkään päähäni. Eikö olisi parempi ”metsästää” esim. kameran kanssa?

  Joskus hyvin nuorena tein minäkin pahojani ilmakiväärin kanssa. Eräs täti sattui huomaamaan meidät, ja huusi ”Mitä te pojat teette”? Kyllä hävetti jälkeenpäin, mutta silloinhan ei järki riittänyt näkemään luontoa luonnon itsensä vuoksi. Iittalassakin metsästys-seura maksoi muutamia pennejä, jos todisti tappaneensa harakoita tai variksia. Todisteena vietiin tapettujen lintujen varpaat.

  Mutta se oli siihen aikaan (50-lukua), ja arvostukseni luontoa kohtaan ei ollut sama kuin tänä päivänä.

  Käsittääkseni nämä, jotka olisivat valmiita ampumaan kesy-sorsia, ovat aikuisia ihmisiä.

  Toinen asia, joka mieltäni on vaivannut, on lintujen rengastus-harrastus.

  Miksi ei anneta pääskysparvien olla rauhassa? Niitä stressataan, ja pyydystellään verkoilla yöpymispaikoilla ja jopa pesien lentoaukkojen edessä. Olen televisiossa nänhyt jonkun joukkion varustavan tervapääskyjä radiolähettimillä. Linturassukoiden selkään on asennettu laitteita, jotka eivät mukamas haittaa linnun elämää. Mistäs se tiedetään? Onko selvitetty mahdollisesti lisääntynyt riski, että lintu takertuu kiinni johonkin selkään kiinnitetyn ”härvelin” johdosta. Tiedetäänkö myös, ettei selkään kiinnitetty radioaaltoja lähettävä laite vaikuta esim. linnun navigointi-kykyyn.

  Ennen vanhaan oli kohtalaisen yleistä harrastaa radio-amatööri toimintaa. Mielestäni olisi parempi, jos nämä lintujen rengastus-sakaritkin siirtyisivät siihen harrastukseen. Saisivat sitten palautuksena renkaiden sijasta postikortteja, ja näin ollen ”sulan hattuun” todisteena siitä, että ovat onnistuneet saamaan yhdeyden maapallon toisella puolella olevaan harrastajaan.

  Saisivat siten viattomat luontokappaleet olla rauhassa.

  Terveisin!  Silvon poika

3 kommenttia artikkeliin “EN KOSKAAN LAKKAA IHMETTELEMÄSTÄ…”
  1. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Eipä yksikään rengastaja takertunut tähän kirjoitukseeni. Eihän se toki mikään ihme ole, koska esittämiäni väitteitä vastaan on aika hankala ”puolustautua”.
    Ei kukaan yrittänyt tulla tuputtamaan jostain tärkeästä tutkimuksesta tieteen hyväksi t.m.s.
    Ajattelen asiaa näin: Jos Sinä tai minä rupean pyydystelemään rauhoitettuja lintuja verkkojen kanssa, niin varmaan kyllä perästä kuuluisi. Mutta kun selväksi käy, että tässä on rengastaminen käynnissä, niin jopa löytyy akseptanssia asiaa kohtaan.
    Hämmästyttävää! Kysehän on samankaltaisesta lintujen häirinnästä.
    Ihmisten suhtautuminen luontoon on moninaista. Itse olen kiinnostunut luontoon luonnon itsensä vuoksi. En ajattele, että luontokappaleet olisivat minua varten. Minun mielestäni lintujen rengastamista voisi verrata esim. kirjekyyhky-harrastukseen.
    Useilla metsästäjillä on mielestäni ihmeellinen egoistinen suhde luontoon. He eivät puhukaan luonnonsuojelusta, vaan riistanhoidosta. Kaksi asiaa, jotka eivät tarkoita samaa.
    Huomasin hämäläismedian otsikoissa metsästäjien huolen ilveskannan suuruudesta. Suoraan mainittiin perimmäinen syykin huoleen. He ovat huolissaan siitä, että ilvekset syövät metsäjänis-kannan niin pieneksi, että metsästäjille ei jää mitään ammuttavaksi.
    Oma käsitykseni on, että jos jäniskanta pienenee, se vaikuttaa myös ilvesten määrään.
    Tässä on vielä yksi ero: ilves jahtaa saalista tyydyttääkseen nälkänsä, metsästäjä ampuu jäniksiä omaksi huvikseen.
    Se oli siinä!
    Tapsa

  2. Aattelin hieman kommentoida….

    Kylläpä sitä tuli pikkupoikana ilmukalla mummolassa ”metsästettyä”
    Ukki ei tykännyt ollenkaan , edes koko pyssyn hankkimisesta. Hän ole sellainen mitä ilmeisimmin pasifisti, sen ymmärisi vasta aikuisena. Ukilla oli sodasta saatuja mitaleita piirongin lootassaan ja kun niitä pikkuskidinä ihasteltiin ja ukilta kyseltiin mistä hän on ne saanut, kertoi ukki otsarypyssä vakavana: ” Juoeksin naisii pakkoon, nii siitä hyvästä antovatten nuo” Eihän sitä lapsena ymmätänyt miksi ukki silleen vastas, mutta vanhempana sitten.
    Metsastyshommat sinänsä päättyi sitten kuitenkin ajallaan, hieman keljulla tavalla..
    olin mummolan takametsässä ilmakivääreineni ammuskelemassa ja tietysti sitä piti koettaa kuinka männyn oksalla rääkyvä raksänpoikanen putoaa, no putosihan se. Mutta sattuipa siihen tulla tupsahtamaan ukki vastanteko reissullaan (vihta, jossainpäin suomea, paitsi että vasta onkin sellainen kapistus että se sisältää viisi vihtaa). Ukkihan julmistui tuosta tarpeettomasta tappamisesta, ei hän piiskaa antanut, ei lyönyt, eikä huutanutkaan kovin koskaan ei puhunut rumia sanojakaan. Mutta rauhallisesti ja päättäväisesti hän selitti minulle miksi elämää ja eläimiä pitää kunnioittaa. Hän sanoi minulle että ainoastaan hos hengissäpysyminen on välttämätöntä, niin silloin voi metsästää että saa ruokaa itselleen tai perheelleen. Jonniinjoutava huvikseen tappaminen jos ei saalistaan aio syödä, on kielletty, ainakin hänen metsissään! Niinpä sitten hän kehotti minua syömään saaliini. Kyllä kun räksäpaistia kynii ja suolistaa, ja halstarissa sen glillaa iltaeineekseen, rupee tuntumaan siltä että pahvitaulu on paljon parempaa saalista.
    Ukkini jatkoi juttuaan sen verran, että haittaeläimiä kuten rottia ja hiiriä saisin kyllä metsästää, ilman että niitä tarvitsisin syödä. Ja sitten kunhan Ukki oli leppynyt paremmalle päälle, naurettuaan itsensä kipeäksi nurkantakana kun jätkä söi räksää irvistellen, niin illalla lähdettiin sitten , paskutille (kaatopaikka) rottajahtiin.
    Siitä se sitten jatkui myöhemmälle iällekin, kun piekkarilla käytiin räiskimässä rottia kaatopaikalla oikein kunnolla, oikein nimismiehen erityisluvalla. Palkkiotahan siitä ei saatu mitään, mutta sen verran viksuja oltiin että kerättiin kaatsilta romuja, (kuparia ja messinkiä) joita myymällä romukauppaan saatiin rahaa paukkujen ostoon.
    Sittemmin romut vei miehen, kun rahaa alkoi kertymään enemmän kuin pyssyillä kerkes lyijyä kylvämään.
    Jäi pois ammuskelu ja nythän se on jo kiellettyä, eikä kaatopaikkojakaan ole joka kylällä.

    Mutta romuja kerään edelleenkin, eilenkin viedessäni roskia keräyslootaan toin kotiin lähes samanverran kuin veni pois..

    Pysyy maailman paino samana kun kierrättää, toisen roska on toisen aarre..

    Juttu jatkuu, vielä Mutta nyt täytyy pitää taukoa….

  3. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Moro!
    Ihan sattumalta löysin tämän kommenttisi. Se ei jostain syystä ilmestynyt viimeisimpien kommenttien listalle.
    Tieto sähköpostiini siitä kuitenkin tuli!
    Tapsa

Jätä kommentti

css.php