MITÄ OLISIKAAN ELÄMÄ ILMAN MUSIIKKIA

Tuli taas vastustamaton halu palata tähän suosikki-aiheeseeni.

Musiikki merkitsee minulle ehkä enemmän kuin monelle muulle. Tottakai se on yksilöllistä, mutta sanotaan näin, että kuuntelen hyvin paljon sävelradiota, jopa taustamusiikkinakin. En kuitenkaan ymmärrä tätä nykyajan ilmiötä, että kuunnellessani radio-ohjelmaa toisella korvalla, niin samaan aikaan on myös juontajalla jonkinlaista musiikkia ”äänikulissina”. Usein siellä jonkinlaista ”pimputusta” kuuluu, samaan aikaan kun hän yrittää saada sanomaansa esille. Se on mielestäni häiritsevää.

Yleisesti ottaen tuntuu siltä, kuin Radio Suomen musiikkiohjelmat huonontuneet. Ainakin musiikilliset n.s. teemaillat tuottavat pettymyksen.

Viime sunnuntaina (26.1.) valmistauduin kuuntelemaan paljon esimainostettua rocki-iltaa. Rock ’ n’ Rollia luvattiin ihan ”tuutin täydestä”.

Höh… Studiossa kaksi toistensa ääntä ihailevaa suupalttia, jotka jaksoivat puhua ”tyhjäkäynnillä”. Kun mukaan sitten vielä otettiin muutamia soittajia kuuntelijoiden joukosta, niin siellä kolmeen ääneen analysoitiin seuraavaa kappaletta, niin hyvin vähän siinä enää musiikille tilaa jäi.

En jaksanut kuunnella kuin vartin verran. Pidin ohjelmaa jopa niin huonona, etten halunut sitä taustamusiikkinakaan kuunnella.

Tuo ei ole kylläkään mikään uusi ilmiö. Muistan jokunen vuosi sitten toivoneeni jotain kappaletta ”Kadonneen levyn metsästäjät”-ohjelmassa. Lähetin toiveen sähköpostin muodossa.

Käsitin parin viikon jälkeen, että olisi todellinen ”arpavoitto”, saada kuulla toivekappaleeni. Kaksi juontajaa silloinkin, ja aika usein jonninjoutavaa jutustelua.

Huomasin silloinkin heidän ottavan esille vain soittoja. Sähköpostia luettiin hyvin harvoin. Tarkoituksena oli täyttää ohjelma enimmäkseen puheella.

Lähetin jopa mailin ohjelmapäälliköllekin, ja ehdotin että lopettaisivat sen kaksois-miehityksen. Vastauskin tuli, ja sanoma oli selvä. Tarvitaan kaksi juontajaa, koska he samalla hoitavat myös tekniikan. Samalla huomautettiin, että tarkoitus onkin täyttää aikaa puheella, koska musiikin soittaminen on kallista, johtuen Teostolle maksettavista korvauksista.

Juu…juu, mikäs tässä on röllötellä, kun on omaa musiikkia mielin määrin.

Tulevaa kevättä ajatellen, mietin juuri mitkä kappaleet tuovat minulle kaikkein ihanimmat kesä-tunteet.

Tässä kolmen lista:

Meikäläinenhän on ”ikuinen” keräilijä. Neljä viisi tiiviisti pakattua hyllymetriä musiikkia. Niistä suuri osa LP-levyjä. Kymmenittäin omia äänityksiä 7:n tuuman magnetofoni-nauhoilla… j.n.e.

Viimeisin intressi kohdistuu vanhoihin elokuviin, niin suomalaisiin kuin ulkomaalaisiinkin. Iittalan Seurantalollahan oli aikoinaan muistaakseni kolme ensi-iltaa viikossa. Moni elokuva tuli silloin katsottua, mutta vain kourallisesta on mielikuvaa muistoihin jäänyt.

Sen vuoksi ajattelen, että ne jotka vielä mieleen muistuvat, olivat ehkä parempia kuin muut.

Juuri tänään hain postilaatikosta Nuoruudessa näkemäni kauhu-elokuvan ”Pelon Tunne” (Scream of Fear). Ennestäänhän minulla on yhtä jännittävä ”Pirulliset” (Les Diaboliques). Mustavalko-elokuvia, jotka tehtiin siihen aikaan, kun vielä osattiin tehdä hyviä kauhu-elokuvia (eikös niitä kutsuttu sillä nimityksellä?).

lokTapani Silvo

 

11 kommenttia artikkeliin “MITÄ OLISIKAAN ELÄMÄ ILMAN MUSIIKKIA”
  1. avatar pohdiskelija sanoo:

    Moro
    Kaikki 3 suosikkejani. Niin kadikset ja enssit,niis o tot tyhjää bamlaamist aika paljo,kai se niist maksuist johtu sanos…. Mää koplasi vähä oma hylly;Louis Armstrong,Dave Brubeck,Fats Domino,The Beatles,The platters,Benny Goodman,Errol Garner,Lionel Hampton,Lester young,Eddie Calvert osv sanos.
    Elokuvavihkos vv 1947-1962 mul ol c 100 leffa mut mää ole sen hukannu. Äijjävaina oli konekäyttäjä ja määki sai jokukert säätä hiili ja vaihta kela sanos.
    Voi niitä aikoja….. sanos

  2. avatar pohdiskelija sanoo:

    Förtsättning..
    Helkkaris,sin vihkos ol c Tuhat leffa sanos
    Aarno Jii

  3. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Terve, Aarno! Täällä myöskin pohdiskelija.
    Pohdiskelun aiheena on, miksi viimeisin kirjoitukseni ei koskaan tullut näkyviin blogi-osaston etusivulla.
    Myös kaikki tiedot kommenteista häipyivät taivaan tuuliin.
    Täytyypä yrittää saada yhteyttä supporttiin.
    Terv! Tapsa

  4. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Morjens, Aarno, ja muutkin! Nyt pelaa taas blogisivu, kiitos Elina Nummelinin ja Janne Kujasen myötätuntoisen avustuksen.
    Kaikki kunnia ja kiitos Blogisivuja hoitaville henkilöille! He ovat todella taitavia. Pystyvät antamaan neuvoja niin isoissa kuin pienissäkin vaikeuksissa.
    Ei kenenkään luulisi tarvitsevan arkailla avaamaan omaa blogisivua!
    Lumitöiden lomassa, Terveisiä! Tapanilta

  5. avatar pohdiskelija sanoo:

    Ehtoota
    Sama miälipire mullaki Hämskäri tekniikast,eijjo huamauttamist muuteku et paljo o jääny mun skrivauksi paitsio jota mää e ymmärrä. Emmä miälestän mikkä paha ja riv ole ollu sanos
    Arska

  6. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Tuttu kokemus, luulisin että hyvin monellekin.
    On tapahtunut meikäläisellekin. Joskus kun on uhrannut aikaa, ehkä puolikin tuntia, kehitellessä ajatuksiaan, ja yrittäessään saada aikaan ymmärrettävää tekstiä.
    Ja sitten hupsis… mihinkäs se teksti häipyi?!
    Arvaas, tunteeko sisäistä vastustusta alkaa alusta jälleen? Kyllä aivoon ottaa…
    Terv! Tapsa

  7. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Tapsa!
    On mukava tunne, että on yhteisiä kokemuksia. Joskus -50-60-lukujen taitteessa kävimme Seurojentalolla elokuvissa. Raina taisi olla Kaksi tavallista Lahtista. Jotenkin lapsen mieleen jäi, että vanhemmille oli tärkeätä joskus päästä maalikylään.
    Talo oli palaessaan Kalvolan Maatalousyhdistyksen omistuksessa, ja se oli ylivakuutettu. Siihen aikaan yhdistyksissä oli kova kilpa vakuuttajan nimestä, niinpä Kalvolassakin vakuutukset otettiin hallituksen sovun varmistamiseksi parista yhtiöstä. Kun korvaukset tulivat tillille, alkoi kova vääntö, mihin varat käytetään. En tiedä, miten päätökset tehtiin, mutta joka tapauksessa Niemen kartanon herra Harry Engberg sai aikaan päätöksen, että korvausvarat sijoitetaan pörssinoteerattuihin osakkeisiin. Se oli hyvä päätös. 80-luvulla, kun tulin isännäksi, Kalvolan tuottajayhdistyksen jäsenmaksu oli maamme alhaisimpia. Aikoinaan myin hallituksen suostumuksella Seurantalon tontin kunnalle, joka tuotti seitsemässä vuodessa korkoina pääoman arvon.
    Hattulassa Jukolan Seurantalo myös sattui palamaan, ja tuottajayhdistyksestä tuli yhtä varakas kuin meistä. Löimme hynttyyt yhteen, koska maanviljelijät vähenevät, ja aina voi toimintaa tehostaa.
    Toisaalta Kutilan Työväentalo voi oikeilla omistajillaan hyvin, ja sieltä voi tilata paikallisia bakkanaaleja varten tiloja. Ei kaikkea tarvitse polttaa, vaikka joskus sekin on hyvä ratkaisu.
    Rummuta vaan t. Hessu K.

  8. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Tervehdys, Hessu! Det var inte igår, kun tapasimme siellä Pirttikosken kesäteatterin katsomossa. Kävin siellä viime kesänkin esitystä katsomassa, ja enköhän pääse jonkun kyydissä sinne ensi kesänäkin, jos vaan siellä teatteri-traditio edelleen jatkuu.
    Vaikka kuinka surullista oli ottaa vastaan tieto Seurantalon tuhoutumisesta, niin tuskinpa sillä huvipaikkana pidemmän päälle edellytyksiä olisi ollut?
    Se kuului menneeseen aikaan. Sitä ennen oli vanha työväentalokin (Moskova) jätetty heitteille.
    Mutta 50-luvulla ja aina 60-luvun alkuunkin oli Seurantalo monenkin ajanviete-juhlan näyttämönä. Käviväthän siellä monet ”suuret”, kuten Esa Pakariset, The Renegades´it y.m. Ja harmaa muistikuva olis, että viiskymmentä-luvulla siellä olis järjestetty iltamiakin?!
    Viimeisimpinä aikoina olivat kai ne elokuvanäytökset, ja joidenkin paikallisten musiikki-artistien esitykset, jotka kuuluivat Seurantalon harvenevaan ohjelmistoon.
    Niin, että ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin; Teidän yhdistyksellehän rakennuksen tuhoutuminen tuotti melkein ”kultakaivoksen”.
    Ei auta, mutta täytyy sanoa, että joka kesä kun kuljen sen ”vanhalle” pyhän paikan ohi, tunnistan vieläkin ne piha-haavat, jotka silloin palossa pahoin kärventyivät. Silloin ajattelen, tässä oli ennenvanhaan Seurojentalo, ja monet nostalgiset muistot pulpahtavat mieleeni.
    Ihmeellistä, että ei mistään tahdo löytyä minkäänlaisia valokuvia kyseisestä rakennuksesta. Seitsemänkymmen-luvun loppupuolella kävelin tyttäreni kanssa kuvailemassa vanhoja paikkoja. Seurantalo oli jo silloin poissa. Seppä Toivosen pajasta on yksi kuva. Sekin paikka on nyt, tien oikaisun yhteydessä, hävinnyt tien alle.
    Sinun tiluksillasi on ymmärtääkseni uusi sukupolvi ottanut ohjakset käsiinsä. Luin jostain mullistavistä toiminnan käänteistä, kun ensin lähtivät hevoset, ja nyt hiljattain, myös karja. Varmaan tyhjän tuntuista… ainakin aluksi!
    Olis kivä, jos voitaisiin nähdä ensi kesänä! Pannaanko asia mietintä-myssyyn? Mentäis vaikka kaljalle sinne Tuulan Pubiin…
    Rummutetaan edelleen! Tässä ”just like Gene”:
    https://www.youtube.com/watch?v=lTzP7ecGQiw
    Terv! Tapani
    P.S. Kun kävitte katsomassa ”Kaks’ tavallista Lahtista”, oliko vielä silloin Raitasen Niilo ovimiehenä? Olikos se konstaapeli Kaskelan veli, joka sitä hommaa Raitasen jälkeen hoiteli? D.S.

  9. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Tapsa!
    Tavataan vaan!
    Tilakaupat tehdään tämän vuoden lopulla, joten vuoden päästä olen eläkkeellä.
    En muista portsaria, mutta viimeisinä aikoina tehtäviä hoiti joku Sukki, vissiin taksimies.
    Terv. Hessu K.

  10. avatar pohdiskelija sanoo:

    Ehtoot vaaa Tapsa ja Hessu
    Kylmaar tule oikke haikia olo ku näit vanhoi aikoi muistele. Teitil noon tääl Hämes mut mul ne ol Keski-Suames. Luanetjärvel ol aikanas lentäjie Jussijuhla ja siäl niit porukoi ain yli kymmenetuhat. Sit ne tantsupaika: Kuika lava,Uuraiste Casino,Riantola,Ainola,Risuranta,Kivistö Tyäväetalo,Vaajakoske urheilutalo jne.
    Aijjai niit aikoi sanos
    Arska

  11. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Go’afton, Go’afton! Oothan Siekii viel herreil!
    Onhan se mukava ajatella niitä vanhoja aikojakin… silloin kun koko elämä oli vielä edessä päin.
    Että niitä aikoja lämmöllä muistelee, on kai merkki siitä, ettei se elämä ihan pelkkää kärsimystä ollut (jos joskus nyt pikkasen krapulassa pientä fyysistä ja psyykistä kipua oli aistittavissakin)!!!
    Olet pitänyt siellä toipumislomaa hyvän tovin! No pääasia, että on täysi kunto päällä, sitten kun ”taas leivoset ilmassa leikkiä lyö”.
    Tais jäädä hiihtelyt aika vähäiseksi tänä talvena, kun ne vähäiset lumet ovat sulaneet vieläkin vähäisemmiksi? Täällä ainakinon tälle viikolle luvattu lämpöasteita jopa yö-aikaankin!
    Oli oikein mukavaa taas kuulla Sinusta!
    Mukavaa iltaa! Tapsa

Jätä kommentti

css.php