KUKA MUISTAA SIRKKA SARIN?

Elokuvien katselu-tottumukseni ovat vuosien mittaan muuttuneet huomattavasti. Kun nuorena pojan-kloppina kävin katsomassa jopa kolmekin elokuvaa viikossa Iittalan seurantalon esityksinä, en enään moneen vuoteen ole elokuva-teatterissa käynyt.

-50 ja -60 luvulla ei se ajanviete-tarjonta ”lasikylässä” erikoisen laajaa ollut. Melkein elokuva kuin elokuva kelpasi.

Näin jälkeenpäin kun niitä ajattelee, vain muutama on muistissa säilynyt.

Nykyjään ovat mahdollisuudet elokuvien katseluun niin suuret, ettei ole tarvetta tyytyä siihen valikoimaan, jota eri TV-asemat iltaisin tarjoavat. On siis mahdollisuus valita.

Hyvin usea uusista elokuvista seuraa samantyyppistä kaavaa, ainakin kuvaustavan puolesta. Väri-filmi ja data-animaatio ovat luoneet mahdollisuuden melkeinpä epä-realistiseen väkivallan kuvaamiseen. Pahoinpitelyjä näytetään yksityiskohtaisesti, ja veri sekä muu aivo-substanssi lentää…

Noin halvoilla keinoilla ei mielestäni saada aitoa jännitystä aikaan, ainoastaan ällötystä.

Melkein poikkeuksetta jätän TV:n tarjoamat englannin-kieliset, ylimainostetut elokuvat katsomatta. Jopa elokuvien nimetkin jätetään yleensä alkuperäisiksi. Tarkoituksena kai, että englannnin-kielinen nimi kalskahtaisi hurjemmalta.

Yritän hankkia itselleni niitä elokuvia, joista olen todella kiinnostunut. Aina ei valintani kohdistu erikoisesti juuri laadukkaisiin filmeihin. Joskus haluan vain nauttia jonkun entisen filmi-tähden osa-suorituksesta. Siitä tämän kirjoitukseni otsikko.

Jo aikoinaan, Aulangolla käydessäni, kuulin jutun että joku tunnettu filmitähti olisi ottanut itseltään hengen, hyppäämällä alas Aulangon näkötornista.

Myöhempinä vuosina sain tietää, ettei kyse ollutkaan näkötörnista, eikä itsemurhastakaan. Tapahtuman paikkana olikin Aulangon hotellin katto-tasanne. Siellä nuori filmitähti, Sirkka Sari, oli pudonnut tapaturmaisesti hotellin nokiseen lämpökeskuksen savupiippuun.

Elokuvan ”Rikas Tyttö”, Hauholla tehdyn filmauksen päätteeksi oli kuvaus-seurue päättänyt juhlistaa työn päättymistä Aulangolla.

Elokuvan yhtä pääosaa näytellyt Hannes Häyrinen muisteli iltaa näin:

 

 

Elokuvan ensi-ilta oli vasta Sirkka Sarin kuoleman jälkeen.

Sirkka Sari ennätti lyhyen elämänsä (19 v.), ja lyhyen elokuva-uransa aikana näytellä kolmen elokuvan pääosissa.

”Niskavuoren naiset” 1938, vastanäyttelijänä Tauno Palo. Tämä elokuva ei juuri nyt ole saatavilla DVD:llä.

”Sysmäläinen” 1938, ja viimeisin elokuva ”Rikas Tyttö” 1939.

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sirkka_Sari

 

Aurinkoista lauantaita!  Tapani

Kommentti artikkeliin “KUKA MUISTAA SIRKKA SARIN?”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Niinpä. Melske ja mitä ihmellisimmät trikit eivät nykyelokuvassa, varsinkaan ulkolaisessa, meikäläistä kiinnosta. Tarinatkin ovat usein niin ihmeellisiä, että ajattelen: onko nykyihmisten elämä niin yksioikoista, että siihen tarvitaan mausteet muualta. Arvostan Kaurismäkeä, kun Hän sanoo, vain filmille kuvattu on elokuvaa. Tv-sarjatkin jopa kotimaiset ovat käsikirjoitukseltaan täyttä roskaa (Salkkarit, Nymfit yms). Minulla on omassa elämässä ollut tarpeeksi värikkäitä käänteitä, etten moista tarvitse. Valitettavasti sitä syydetään illasta toiseen ja vielä uusinnat päälle. Ja maksettava on.

Jätä kommentti

css.php