KUINKA NOPEASTI KIITÄVÄT KESÄN PÄIVÄT?

Eräs puutarhuriMeikäläisestä ainakin tuntuu, kuin kesät lyhenisivät vuosi vuodelta.

Lapsuudesta muistan, kuinka mittaamattoman pitkiä olivat kesät silloin. Ja enimmäkseen auringon paistetta ja lämpöä. Sateitakin tuli, mutta ne yleensä tulivat ja menivät. Eivät ne nykyisen tavan mukaan pilanneet koko kesää. No täytyy totuuden nimessä toki mainita, että onhan täällä tähän mennessä saatu nauttia kolmesta tai neljästä päivästä, joita voisi kutsua oikeiksi kesäisiksi päiviksi.

Nyt on melkein niin, että ulos ei ole menemistä jollei osaa varautua sadekuuron mahdollisuuteen. Vaihtoehtoisesti voi tietysti jättää sontikan kotiin, ja viis veisata siitä jos sattuisi kastumaan.

Joo, kuten jo mainitsin, tuntuivat kesät loputtomilta. Niin pitkiä, että ainakin minun kohdallani, alkoi kaipaamaan koulun alkua ja luokkatovereiden tapaamista.

Onhan sitä toimintaa toki märkänäkin kesänä. Entisten työkavereiden kanssa on jo ennätetty käydä Tanskan retkellä. Lisäksi vielä piristäydyimme Motalan kaupungissa katkarapu buffee-pöydän antimista. Sekin on eräänlainen traditio… vaikkei kuitenkaan mikään satavuotinen.

Katkis-buffen yhteydessä saimme myös kutsun yhden kaverin järjestämälle savikiekon ampuma-päivälle (22.8.), jos on kiinnostusta? Niin, että kyllä sitä sateisempana kesänäkin jotain sentään tapahtuu…

Vajaan viikon päästä (28.7.) olen taas Suomenkin kamaralla. Muutaman päivän ajan kuljeskelen kamera kaulassa siellä tutuilla ja muistorikkailla poluillani, ja yritän käydä tapaamassa niin monta ystävää kuin suinkin ehdin.

Viikon tapahtumat huipentuvat suurempaankin aktiivisuuteen. Lauantaina (1.8.) on tiedossa sukukokous isän puolelta. Tapaamme silloin Eerikkilän urheilu-opistolla.

Kotimatkaa edeltävästä sunnuntaista (2.8.) muodostuukin sitten oikein ”nostalgia-happening”. Viidenkymmenen vuoden takaa tapaamme jälleen vanhoja lapsuuden- ja nuoruuden-kavereita, joista useat ovat jo hajonneet ”taivaan tuuliin”, toisin sanoen muuttaneet Iittalasta ammatti-koulutuksen päättymisen jälkeen.

Olemme päättäneet tavata toisemme noin kello 10:30 Iittalan hautausmaalla. Vaikka olemmekin sitkeää ikäluokkaa, on siellä kiven alla lepäämässä jo monta meille tuttua.

Kirkkomaa-kierroksen jälkeen tutustumme Kalvolan kotiseutu-museon kokoelmiin.

Sen jälkeen onkin jo aika siirtyä Lasimäen keskukseen. Tehdaskierrosta emme valitettavasti pääse tekemään, tehtaalla tehtävän kattoremontin vuoksi.

Mutta onhan siellä Lasimäellä muutakin nähtävää yllin kyllin, Ja varmaan ruoka-aikakin on silloin jo käsillä…

Säähän on luultavasti edelleenkin arvaamaton. Valitsimme tuon sunnuntain ensi-sijaiseksi vaihtoehdoksi. Jos nyt kuitenkin sää-profeetat povaavat silloin vieläkin sateisempaa säätä kuin tavallisest, mutta viikon keskiviikko näyttäisi aurinkoisemmalta, silloin nopea uudelleen arviointi, ja päätös siitä aikaistetaanko tapaaminen keskiviikoksi (29.7.)? Kotiseutumuseo on kuitenkin auki vain sunnuntaisin…

Maanantaina (3.8.) onkin jo sitten aika matkustaa takaisin tänne kotiin päin. Siitä ei sitten paljon sen kummenpaa sanomista…

Sitä tulevana viikonloppuna on voimassa kutsu yhden entisen veturinkuljettajan koti-saarelle Katrineholmin seuduille. Melkein saari vaan, koska maayhteys on.

Tämä oli Tapanin kesä-raportti, täältä siru-etanoiden keskeltä! Niistä Hämeenlinnan riesoista, lehtokotiloista ei sentään vaivaa täällä. Ne syötäväksi kelpaavat viinimäen-kotilot, jotka tänne ovat kuulemma munkkien mukana tulleet, näyttävät kuitenkin lisääntyvän vuosi vuodelta !cid_330@goomoji

Kesäterveisin!  Tapani

4 kommenttia artikkeliin “KUINKA NOPEASTI KIITÄVÄT KESÄN PÄIVÄT?”
  1. avatar Jaakko sanoo:

    Terve Tapani

    Ja tervetuloa Suomeen. Hanna täti meitä lukijoitaan jo kerkesi alanurkassaan ”ystävällisesti” opettamaan otsikoiden juttunsa; ”Turha vinkua kesäsäistä”. Vilkaisin juuri Forecan sadetutkaa, eikä tutkan mukaan Hämeenlinnassa pitäisi vettä roimia, mutta kun peltikatto paukkuu sateen alla, niin vingun oikein uhallakin.
    Kyllähän se niin on että, olisi huomattavasti hupaisempaa rojottaa rannalla nahka punoittaen, kuin maata kotosohvalla kalpeana lukien Häsan opettavaista tarinointia siitä mistä saan vinkua ja mistä en.

  2. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Ilmat ovat mitä parhaita, ei ole mitään syytä valitella, minulla ainakaan. Ei minulla ole kenelle minä ilmoista valittaisinkaan, luotan ja kunnioitan ilmojen valtiasta. Kesät ovat olleet elinaikanani kymmeniä vuosia loistavia, en näe suurempaa muutosta. Sateissa olen kastunut, tai vaatteeni ovat kastuneet, nahkani on pitänyt vettä ei ropleemaa vesisateesta.
    Tällaisena kesänä kasvillisuus on upeimmassa loistossaan, tosin joskus ihmisen kasvattama kasvillisuus saattaa kärsiä liiallisesta sateesta, mutta silloin syy ei ole luonnossa.
    Käydessäsi Tapani siellä Lasimäellä, älä unohda naivistien näyttelyä, siellä on hienoja taiteellisia luomuksia.
    Sitten vielä lehtokotilot, ei niistä ihmiselle mitään riesaa ole Hämeenlinnassa, miksi ihminen ottaa riesakseen muiden luontokappaleiden ravinnon. Samoin lupiinit ym. luontoomme kasvupaikkaansa hakevat ns. harhaoppineet, miksi niitä pitää vihata. Jättiputki upea kasvi oikeassa paikassa, saan minäkin siitä iholleni näppylöitä, jos sitä silittelen, mutta miksi silittelisin.

  3. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Kiitos Pojat kommenteista!
    Meikäläinen on keksinyt itselleen ihan oman määritelmän kesästä. Joka kesään pitäisi kuulua hellekausi. Muuten sitä ei jälkikäteen tahdo muistaakaan kesäksi. Kolme/neljä päivää helleaallon kourissa per vuosi, on kyllä vähän alakanttiin.
    En minä nyt suuresti valita tänä kesänä vallinnutta säätyyppiä. Onhan tällainen 20. asteen lämpötila oikein sopiva esimerkiksi ulkoilma-touhujen harrastamiseen, ja öisinkin on helpompi nukkua, kun ei tarvitse hiessä piehtaroida yrittäessään saada unen päästä kiinni.
    Täytyy kuitenkin sanoa, että kyllä jotenkin ottaa päähän, kun juuri on ennättänyt mennä esimerkiksi ruohoja leikkaamaan, niin sadekuuro niskaan viiden minuutin päästä…
    Hyvä Antti, että muistutit tuosta naivistien näyttelysta! Olen kyllä aikaisemminkin käynyt katsomassa heidän teoksiaan, mutta ei juuri nyt ollut muistissa.
    Olen ihan varma, että Suomen matkastani tulee antoisa. Kyllähän se niin on, että juuret kaipaavat aina takaisin nuoruuden kotikonnuille.
    https://www.youtube.com/watch?v=5jkNs0_ppaI

    Terv! Tapani

  4. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Terve Tapsa!

    Ihan samalta tuntuu minustakin.

    Kevään laittelin matkailuautoa kuntoon , jo hyvissä ajoin sen katsastinkin valmiiksi.. Ja eikun kesää oottelemaan.
    Sitten ykskaks kesäkuun alkupuolella kuolla kupsahti Äiti ja siitä se sitten alkoi jonniinmoinen ruljanssi…
    Siunaukset piti järjestää, hankkia arkut ja kuljetukset ja varata paikka peijaisia varten, sun muut paperisodat aloittaa.
    Sukulaiset kilpaa lähettelivät aikataulutuksiaan, että heille kävisi se ja tuo tai tämä ajankohta tulla siunaustilaisuuteen ja peijaisiin.
    Mutta mä päätin että se ajankohta on heti silloin kun sille aika järjestyy ja jos kellä ei ole silloin aikaa lähimmäisensä muistoa tulla kunnioittamaan viimeisen kerran, niin kantakoot sitä sitten sielussaan loppuelämänsä..
    No Äiti saatiin siunattua ajallaan ja sitten päästiin suunnittelemaan lomaa.. Juhannushan siinä meni ihan itkeskellessä ittekseen.
    Heinäkuussa piti lähteä hyvissä ajoin liikenteeseen, mutta eikös vaan hieman jälleen viivästynyt matkalle lähtö.. vaikka olis ilimojakin pidellyt. 11. pv päästiin sitten viimein matkaan, siinä alkajaisiksi käytiin Äitin tuhkat piilottamassa hautuumaahan ja sitten pari viikkoa pideltiin sadetta päivät ja illat, öineen matkailuautossa jonka jarrut hirtti jo puolessa matkassa kiinni, kun oli mennyt jarruletku tukkoon kumia liuottavilla KING merkkisillä jarrunesteillä(en suosittele käytettäväksi ! KING:iä myy FIXUS liikkeet)) Nyt on vaan todettava, että vaikka Bilteman kamat noin yleisesti ottaen on pelkkää paskaa, niin sen jarruneste ei kuitenkaan liuota kumiosia, eikä haise……
    Puolessa matkassa sitten Kuusamon linja-auto aseman parkkipaikalla tehtiin jarruremppaa kun sain uudet osat sinne.. Ja sitten vasta päästiin hurruuttelemaan ihan kunnolla.. takasin kotiin, sillä palelu alkoi jo tökkimään. Ja kun päästiin kotiin alkoikin taas helteet pohjoisessa suomessa…

    No nyt on sitten tehty jo taas muutamia hankehommia ja kaiveltu talollisten pihamaat ruvelle pikkukaivulilla. ja perskeles kohta on jo elokuu ja illat alkaa pimenemään.

    Kahdeksalta ei enää näe lukea lehteä pihamaalla kuin taskulampun valossa.. Ei tosin siinä hommassa mitään järkeä olisi muutenkaan, sillä lehti menee ikäväksi käsitellä vesisateessa kastuessaan..

    Kyllä.. jos minulta kysytään, niin vastaan että kesät on lyhentyneet ja talvet vastaavasti pidentyneet ja lisääntyneet.. Eilenkin satoi lunta.. siis aatelkaa Heinäkuussa! Tai siis räntää ja peukalonpään kokoisia rakeita…

    Milloinkahan se tulee se ilmastonlämpiämisilmiö, jonka takia on maksettu ympäristöveroja ja muuta hintaa jo vuosia.. Sais alkaa lämmetä jo pikkuhiljaa, muuten voi joku alkaa miettimään että, All Core onkin kusettanut meittiä tosi rankasti vain ja ainoastaan rikastuakseen muiden hyväuskoisuudella!

    Että Sikäli !

Jätä kommentti

css.php