AULANGON JOUTSENLAMMELTA EI MITÄÄN UUTTA…

Kesäterveiset!

 

Kirjoitin tänään (19.7.) Radio Hämeen lähetysikkunaan kyselyn Aulangon Joutsenlammen tilanteesta. Taannoiset tapaukset mielessäni, umoilin josko edellisinä vuosina reviiri-agressiivisesti esiintynyt laulujoutsen olisi ottanut lammen asuinpaikakseen. Nyt kun Janne oli raivattu pois tieltä. Ainon kohtalosta ei minulla ole minkäänlaista tietoa… mahtaako kukaan tietää?

 

Joutsenlammelle tieni tuskin tänä kesänä johtaa, mutta nostalgiset polkuni siellä kotokulmilla, ovat suunnitelmissa mukana.

Lähden Suomen matkalle 25. heinäkuuta. Sunnuntaina 31.7. odotan säänhaltijoiden olevan mahdollisimman suosiollisia vanhan kaveri-jengimme tapaamiselle Lasimäellä noin kl. 10-aikaan. Samaa hienoa säätä haluan myös iltapäiväksi. Jos se tulee todeksi, lähdemme porukalla nauttimaan Pirttikosken kesäteatterin tämänvuotisesta esityksestä, ”Solidarisuutta Surgestanissa”.

 

http://www.pirttikoskenkoulunkummit.fi/solidaarisuuttasurgestanissa2016.html

 

Tämän vuotisen Suomen matkan kruunaa, 50 vuoden tauon jälkeen, yhden hyvin läheisen ystävän kohtaaminen Hämeenlinnassa.

 

Kuulemani mukaan, on kesä Suomessa tähän asti ollut kovinkin ”kostea”. Täällä etelä-Ruotsin itä-rannikolla on ollut päivvastoin, hyvinkin kuivaa. Meikäläisenkin pihassa ruskea ruoho aivan pölyää ja kahisee kuivuuttaan.

Ja Ölannissa ja Gotlannissa on vesipula. Siellä on monin paikoin säästötarkoituksessa alennettu vesihanojen veden-painetta. Ja nytkin on luvattu hellerajan rikkoutumista. Ölantiinkin viedään vettä jopa tankkiautoillakin.

 

Hyvää kesän jatkoa kaikille blogisteille!  Tapsa

 

P.S. Lasimäellä tavataan!  D.S.

 

 

 

 

2 kommenttia artikkeliin “AULANGON JOUTSENLAMMELTA EI MITÄÄN UUTTA…”
  1. avatar Tapsa sanoo:

    Minäkin hieman odottelin laulujoutsenia lammelle, kun kerran yrittivät invaasiota jo edelliskesinäkin, mutta toisin kävi. Lokkeja ja jokunen sorsa lammella oli kun viimeksi heinäkuun alussa siellä piipahdin. Joutsenien puuttuminen on valitettavaa ja varmasti ainakaan paikkakuntalaiset eivät enää viitsi niin paljon alueella vierailla.

    Muutenkin koko Aulangon puistometsän alue alkaa olla aika nuukahtanut, eikä minkään muotoista kehitystä ole tapahtunut vuosikymmeniin. Keväällä hehkutettiin että kioskin ja kahvilan pitäjä vaihtuu ja saadaan uusia tuulia, mutta lopputulos oli ettei mikään muuttunut. Kesäkuun lämpimillä pari kertaa lammella poikenneena ihmettelin kun jäätelökioskin luukut pysyivät tiukasti suljettuna.

    Mutta sitten tuohon Ainon kohtaloon. Sehän kuskattiin parin muun joutsenen kanssa keväällä johonkin meren rantaan. Sittemmin Vanajalla joku mökkeilijä ihmetteli rannassaan kesynä syötettyä joutsenta ja epäiltiin jo että olisiko Aino palannut kotiseudulleen, jossa se monet vuodet vietti. Vastauksen tähän taitaa tietää yksin Aino, ja täytyy tähän kohtaan vielä todeta, että jonkinlainen ikävä jäi Jannea ja Ainoa, niin monta vuotta tuli kuitenkin niiden elämää lammella seurattua.

  2. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Hämeenlinna on aina Hämeenlinna (isolla H:lla), ja Iittala on aina Iittala. Hämeenlinnan parhainta osaa, jossa vanhat ystävät aina 50:n vuoden takaa!
    Tapaamisessamme Lasimäellä, oli minun lisäkseni, muitakin jotka ovat ”hajonneet” maailman tuuliin, kuluneen 50:n vuoden aikana.

    Kaiken kaikkiaan oli meitä nykyisen Hämeenlinnan ”alku-asukkaita” melkein 20 henkilöä. Useat hieman kauempaakin tulleita tervehtijöitä, kuten m.m. Espoosta, Lahdesta ja Turusta.
    Nostalgia-trippi sen jaloimmassa muodossaan. Kaikkien osallistujien toivon mukaan, luulen traditiomme jatkuvan joka vuosi, niin kauan, kuin meissä ”henki pihisee”.

    Tapahtumalle ei paljon ulkonaisia puitteita tarvittu. Kanssakäyminen oli tapaamisemme pääasia, muu sivuseikkaa…

    Lasimäen ravintolassa nautitun ruokailun jälkeen, oli otettava kantaa Pirttikosken ulkoilma-teatteriin lähdöstä.
    Sateen uhan katsottiin olevan niin ilmiömäisen todennäköinen, että käynti vanhassa koulussa, tutustumassa naivistien näyttelyyn, sai korvata teatteri-esityksen.

    Henkilökohtainen tapaamiseni entisen nuoruuden ystäväni kanssa Hämeenlinnassa, täytti toiveeni yli odotusten. Vanhat muistot tulvahtivat mieleen, ja päivä jäi liian lyhyeksi. Jäi jotenkin kesken, kuten silloin nuoruus-aikanakin. Jatkoa on kuitenkin tulossa…

    Valitettavasti en saanut yhteyttä puhelimitse entisen Iittalan myllärin poikaan. Vuosi sitten sovimme, että ottaisin yhteyttä tultuani Suomeen. Tarkoituksena oli tutustua hänen valokuva-kokoelmaansa.
    Hänellä, tunnettuna kotiseutu-ystävänä, on tietääkseni paljon Iittala-aiheisia valokuvia. Etupäässä aseman ja meijerin seuduilta.
    Uusi yritys seuraavalla kerralla…

    Kaiken kaikkiaan onnistunut matka. Suoranaista terapiaa meikäläiselle 🙂

    Vielä on kesää jäljellä! Matkan jälkeen (4.8.) kotiin tultuani, vielä tervapääskyt liitelivät taivaan sinessä.

    Ihanaa myöhäiskesää kaikille! Tapani

Jätä kommentti

css.php